Alakerta | Juhani Eskola / juhani.eskola@koillissanomat.fi
Urheilun seuraaminen on parasta paikan päällä.
Tämä itsestäänselvyys tuli esille taas viime lauantaina, kun kävin seuraamassa jääkiekkoliigan ottelua Oulussa.
En tiedä olivatko muut kanssani samaa mieltä, mutta kumman hiljainen oli oululaisyleisö, vaikka vastustajan piti olla katsomonkin sytyttävä ja peli vauhdikasta.
Itse viihdyin mainiosta ja ottelun aikana tuli soimattua sitä, kuinka harvoin tulee käytyä urheilutapahtumista.
Syytin laiskuuttani ja saamattomuuttani televisioinneilla, sillä lähes kaikki minua kiinnostavat urheilutapahtumat on mahdollisuus nähdä televisiosta tai internetistä.
Urheilutapahtuman järjestäjälle olen huono katsoja. Minua on vaikea saada maksamaan urheilutapahtumiin, sillä olen tottunut liian hyvälle.
Lätkäpeleihin sain ennen aina vapaalipun kavereiltani, jotka pelasivat eri liigajoukkueissa.
Futispeleihin olen maksanut vielä harvemmin, aina on joltakin pelurilta herunut ilmaislippu.
Kun tutut joukkueissa ovat vähentyneet ja lippujen suhteen ollaan entistä tarkempana, olen joutunut toisinaan maksamaan näkemästäni. Sen olen tehnyt vastahakoisesti.
Ei sillä, että liput olisivat liian tyyriitä. Jotenkin lipun maksaminen tuntuu vain tympeältä.
Ulkomailla sen sijaan olen ollut rahat ojossa lippuluukulla. En tiedä, miksi maksan mukisematta Barcelonan tai Palermon futispeleihin, mutta kinuan Kärppien otteluihin ilmaislippuja.
Mieluumminhan sitä rahansa suomalaisille syytäisi, mutta ihmisen käytös on toisinaan kummallista.
Tapahtumien viihdearvoissa kun ei ole kuitenkaan valtavaa eroa.
Työn puolesta olen istunut muidenkin kuin suosikkilajieni tapahtumissa.
Pesäpallo, lentopallo ja hiihtolajit ovat tulleet tutuiksi vuosien varrella. Kerran muistan maksaneeni töihin, kun ovella ei uskottu minun tulevan tekemään juttua lehteen. Siinä tilanteessa olin vähän kuin pakotettu lunastamaan lipun.
Toivottavasti muut urheiluniilot ovat reilumpia kuin minä ja maksavat tapahtumiin.
Olen kuullut monen maksavan urheilutapahtumiin, vaikka tarjolla olisikin vapaalippuja. Maksamalla lipun he kantavat oman kortensa kekoon, sillä urheiluseuroilla ei ole koskaan liikaa rahaa.
Pitänee ottaa jatkossa itsekin oppia näiltä fiksusti ajattelevilta urheilun ystäviltä.
Juhani Eskola