Alakerta | Kristiina Niemelä / toimitus@koillissanomat.fi
Kirjoja, meikkejä, musiikkia ja vaatteita. Lukeuduin vielä alkukeväästä niihin, jotka onnistuvat hintalappuun katsomatta löytämään tiensä kirja kuin kirja tai pakkelipurtilo kädessä kassalle. Kun hyllyistä ja huoneesta sitten alkoi kesän korvilla loppumaan tila, tajusin että hei idari nyt tämä täytyy saada loppumaan! Se oli hieno hetki ja tuhlaaminen todella loppui.
Viime viikolla vietin tapani mukaan hetken kirjaston hyllyjen välissä harhaillen ja käteeni osui eräs mielenkiintoinen opus nimeltään Miten elää ilman rahaa? Kirjan on kirjoittanut neljä vuotta ilman rahaa elänyt Tomi Astikainen, joka eli kirjaimellisesti kädestä suuhun ventovieraiden hyväsydämellisyyden armoilla.
Kirja on aarrearkku sellaiselle, joka todella haluaa alkaa elämään ilman rahaa, mutta oli siinä jotain muutakin. Opin ymmärtämään, että ihmisiä rahastetaan pelon avulla. Osta ja maksa tästä niin olet kuolematon, mahtava ja voittamaton. Elämä ilman rahaa on mahdottomuus, mutta ajatuksen tasollakin saamme aikaan suuria parannuksia jos niin tahdomme.
Syyt rahattomuuteen ja työttömyyteen löydetään nopeasti mustalaisista, neekeristä ja kaiken maailman homoista, jotka jo olemassaolollaan syövät valtion ja kunnan kassoja. Varattomat ovat suoralta kädeltä raiskaajahulluja, jotka tulee kiertää kaukaa ja joista voi lehtien palstoilla kirjoittaa miten tahtoo. He valtaavat puistojen penkit ja elävät saastoissaan, varastaen kauppojen roskiksia. Kunpa olisi keino, joilla lakaista nämä pummit katukuvasta.
Ei sossunluukulta auta tippua rahaa tai muuten en äänestä ketään minkään valtakunnan vaaleissa. Ja sitten vielä kaiken huipuksi me kuusamolaisraukat! Meillähän pitää alkaa varailemaan pippurisumuttimia kauppakassiin ja jodipakkauksia kellareihin. Juostaan kaikki nopeasti piiloon, kun ne 25 pakolaista laskeutuu Kuusamon maaperälle!
Hetkinen, otetaanpa uusiksi. Kukaan ei halua olla pakolainen. Kannatan lämpimästi sitä, että asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, mutta ei kukaan vapaaehtoisesti muuta kotimaastaan ystävien ja suvun keskeltä, pieneen kylmään kaupunkiin kantaen otsassaan kylttiä, jossa lukee Hyvää päivää. Olen Pakolainen ja syvästi pahoillani siitä. Eihän se näin voi mennä. Luulisi sen verran olevan täkäläisilläkin sydänalaa, että oltaisiin valmiita huolehtimaan niistä jotka aivan omasta tahdostaan riippumatta ovat menettäneet kaiken.
Omasta puolestani olen valmis sijoittamaan nuo kaikki 25 uutta kuusamolaista vaikka omaan huoneeseeni, jos se siitä on kiinni. Eikä kaikkea tarvitse ratkaista rahalla, loppupelissä se on vain rahaa.
Kristiina Niemelä
toimitus@koillissanomat.fi