Kävin perjantaina nauramassa kehitysvammaisille.
Kino Kuusamotalolla oli nimittäin Kovasikajuttu-dokumentin ensi-ilta.
– Leffa kertoo Pertti Kurikan Nimipäivistä… eli yhdestä keharista joka laulaa punkkia ja kolmesta keharista jotka soittaa punkkia. Se kannattaa käydä kattomassa ja miettii et kannattaako kehareita vihata vai kannattaako niitä rakastaa ja kunnioittaa, bändin laulaja Kari Aalto sanoo leffan infosivujen mukaan.
Dokumentissa kuljetaan neljän kehitysvammaisen miehen kanssa bänditreeneihin (tai siis heidän sanojensa mukaan töihin), keikoille, laitoksiin ja linnan juhliin. Tutuiksi tulevat hiukan surumielinen, mutta hyväntahtoinen nimihenkilö, kitaristi Pertti Kurikka, asennemies Kari Aalto, nauravainen ja vähän päälle päsmäröivä basisti Sami Helle sekä itsenäistymisen kanssa kipuileva rumpali Toni Välitalo.
Päähenkilöt ovat kameran edessä niin luonnollisia hyvine ja huonoine puolineen, että koko välineen olemassaolon välillä unohtaa. Miehet päästävät lähelleen, ovat siinä omana itsenään mitään esittämättä.
Ja niin kuin bänditarinoihin aina, tähänkin dokumenttiin kuuluu henkilöiden välisiä ristiriitoja ja taiteellisia erimielisyyksiä.
Jos telkkarista tullut Toisenlaiset frendit -sarja on suosikkisi, kannattaa Kovasikajuttu käydä katsomassa. Mutta siinä missä toisenlaisilla frendeillä elämä hymyilee ja asiat ovat hyvin, Kovasikajutussa ollaan lähdössä keikalle paskat housussa, saadaan raivareita, vihataan bändikavereita, pelätään, ahdistutaan ja pyydetään anteeksi.
Dokumentissa punk ei ole vain bändin musiikkityyli, se on koko jutun asenne. Kun kehitysvammainen mies heiluu valkokankaalla munasillaan tai ilman paitaa, tulee hieman vaivautunut olo. Onko tällaista edes ok katsoa?
Saako nauraa, kun bändin basisti huutaa toiselle jäsenelle, että ”älä puhu mulle mikkiin” ja kävelee itse kolme askelta huutamaan mikrofonin kautta vieressä olijoille. Tai silloin, kun selviää, että rumpalin kotona vanhemmat tekevät arkijuttuja peltorit päässä? Tai kun tyypit laukovat naurettavia juttuja, eikä tiedä, ovatko ne huumoria vai vahinkoja?
En tiedä onko se ok, mutta niin kuitenkin nauroin ja katsoin. Elokuva oli erittäin hyvää tuuletusta omille ennakkoluuloille ja paljon parjatulle suvaitsevaisuudelle.
Mutta ennen kaikkea Kovasikajuttu oli punkia ja asennetta, ihmisyyttä. Käykää katsomassa!