Kolumni

Puo­li­vil­lai­sia sanoja

Mitenkäs on Aulilla ilta sujunut? Näin voi myyntipuhelu tätä nykyä ihan hyvin alkaa. Siinä sitten turistaan niitä näitä siitä huolimatta, että molemmat tietävät, ettei tämä tuntematon numero kyllä soittanut kysyäkseen kuulumisia.

Toisaalla taas on syytä varustautua kuulosuojaimilla mennessään katsomaan urheilua. Vaikkapa jääkiekkoa tai jotakin muuta lajia, jossa rapa muutenkin roiskuu, ajatellaan nyt vaikka nyrkkeilyä tai vapaapainia. Kuka sen muuten on keksinyt ja ylipäätään määritellyt urheiluksi, sitä en tiedä. Tämä sama melu tuntui paitsi täysin järjettömältä, niin myös halkaisevan ainakin tärykalvot, kun sitä katsoi meren takaa tulevasta televisio-lähetyksestä reilut kymmenen vuotta sitten. ”Mikä idiootti-kansa” oli ensimmäinen ajatus tuolloin tuota mölinää ja selostajan pitkittynyttä hehkutusta kuunnellessa. Nyt tätä samaa sirkusta on mahdollista seurata ihan livenä vähänkään isommassa tapahtumassa myös täällä omien valtakunnan rajojen sisällä. Ketä epäilyttää, voi ottaa ja verrata keskenään vaikkapa Mertarannan vuosikymmenten takaista selostusta tämän päiväiseen.

Maailman sanottiin cocacolasoituvan jo minun nuoruudessani, eli jo jokin aika sitten. Nyt alkaa tuntua, että tuo punaisessa purkissa oleva ruskea juoma on pieni paha verrattuna tähän kaikkeen muuhun, mitä tuo suurvalta näyttää ympäriinsä levittävän. Tämä ei ole vihapuhetta. On vain uskomatonta, miten tietty kulttuuri näyttää leviävän ympäri maailman kaikkien muiden kansojen käyttöön. Varsinkin, kun perusteet sille ovat hieman kyseenalaiset: miksi näin tapahtuu? Onko se niin paljon parempi?

Suomalaisuuteen taas on tavannut kuulua, että puhutaan silloin, kun on asiaa ja muut väliajat ollaan hiljaa. Ilman sitä ikävää painostuksen tunnetta kummankin osapuolen tietäessä, että näin vain on tapana. Olla hiljaa. Surullista kyllä, tämäkin tapa saanut osakseen taivastelua jopa meidän omasta puolestamme globalisaation myötä ja suomalaisen ajatellessa omassa pienessä itsetunnossaan, kuinka meidän on pienenä kansana opeteltava sopeutumaan muiden tapoihin.

Ameriikan valtiosta taas nähtiin yksi ylivoimainen veto, mitä kaikkea tyhjällä mölinällä voi saada aikaan. Valtaan nousi Kaveri Karvapää, joka halusi tietää, että onhan tukka oma ja kertoi, kuinka ilmastonmuutoskin on kiinalaisten keksintö. Sitä nyt jos joku vielä epäilee, voi ikkunasta katsoa, käykö lämmin henkäys talvisäässä ja miettii, voiko pukki tulla ollenkaan, jos ei jouluna ole lunta. ”Tämä maito on yhtä suomalaista kuin hissimatka hiljaisuudessa,” on puolestaan Lidl painanut maitopurkkinsa kylkeen. Jotenkaan en ihmettele, että Lidlillä vaikuttaa menevän ihan mukavasti. Ei kyllä myöskään mikään ihme, että Amerikka vaikuttaa seisovan sekasorron partaalla.

Tässä ihan kaiken tämän kaaoksen ja informaatioähkyn keskellä kysyn nyt ihan uskaliaasti: Olisiko meidän yksi suurimmista omaisuuksistamme sittenkin juuri tämä, kyky olla hiljaa? Riittävän suuri ja arvokas vaikka tuotteistettavaksi ja vietäväksi ihan ulkomaille asti?