Alakerta | Petri Karjalainen / petri.karjalainen@koillissanomat.fi
Myönnän, veri suhisi korvissa, kun koparan jäljet kasvimaalla iskeytyivät silmiin. Sarvet lähes työntyivät esiin omastakin kallosta, kun lasten sählymaali takertui poron sarviin ja maalista tuli hirvaan käsittelyssä entinen.
En jatka narinaani pidempään. Sitä on ihan riittämiin ja riittää viereisellä palstalla jatkossakin, netistä puhumattakaan.
Tällä kertaa pidän puolustuksen puheenvuoron poronhoidolle.
Kaikin puolin varsin hyvässä hengessä sujunut Pro Kuusamon keskustelutilaisuus avasi silmät myös porotalouden merkitykselle.
Poronhoito työllistää Kuusamossa 130 henkilötyövuotta. Siis enemmän kuin meijeri, jonka säilymisen puolesta on käyty kiivasta taistoa usean vuoden ajan. Poronhoito on pääelinkeino 70 perheelle. Poroisäntä Olavi Aikkila arvioi porotalouden työllistävän jatkossakin suurin piirtein saman määrän.
Suomessa on tuhat päätoimista poromiestä ja toinen mokoma niitä, joiden elannosta merkittävä osa tulee porotaloudesta. Tämän lisäksi kaksituhatta ihmistä osallistuu tai saa lisätuloja poronhoidosta. Poronomistajista noin 900 on alle 25-vuotiaita.
Kuusamoon poronhoito saapui paljon ennen maataloutta ja suomalaisia eli lantalaisia. Vanhoissa kuusamolaissuvuissa virtaa aimo annos saamelaista verta. Historiallisesti tarkasteltuna Kuusamo on enemmän Lappia kuin Rovaniemi.
Porotalouden päätuote on poronliha, jonka kysyntä ylittää tarjonnan. Lihaa voi syödä hyvällä omatunnolla, sillä se on tuotettu eettisesti kestävällä tavalla. Eläin on saanut elää lajilleen tyypillisen elämän, vaeltaa vapaana ja kuolla armollisesti. Ruokansa poro hakee luonnosta – ja vähän pihoiltakin – syö päälle heinää, mutta yhtä kaikki puhdasta ravintoa.
Mitä olisi matkailu ilman poroja? Turisti kuvaa tienvarren tokan huolellisesti joka kulmalta ja käy syöttämässä Petterille jäkälää porotilalla. Porotiloilla käy kymmeniä tuhansia matkailijoita vuosittain.
Poron nahka on noussut suosioon samasta syystä kuin lihakin: se on eettistä, ympäristöystävällistä ja eksoottista. Kosmetiikkateollisuus himoitsee poronrasvaa ja poron maitoa. Mikään osa eläimestä ei mene hukkaan, sillä roippeista tehdään eläinten ruokaa.
Kun porotokka seuraavan kerran kuopii takapihallamme, muistan sielunvihollisen nimeä tapaillessani edellä mainitut seikat. Toki toivon aitoja viljelysten ynnä asutuksen ympärille siinä määrin kuin se on järkevää.
Sietämistä voi harjoitella. Eikä se koske vain poroja, vaan elämää ylipäänsä. Asioilla on aina puolensa.
Petri Karjalainen