Sitä oli toissa sunnuntaina kaksi väsynyttä matkaajaa Fiatissa. Matkasimme Rovaniemeltä takaisin Kuusamoon. Minä ja Järvisen Kari. Takana oli 5 päivää ja noin 60 tuntia opiskelua FIFA grasroots-ohjelman parissa, joka järjestettiin Suomessa ensimmäistä kertaa. Maailmallakin vastaavia kursseja pidetään tänä vuonna vain neljä kappaletta. FIFA:n Grasroots-ohjelman tarkoitus maailmanlaajuisesti on sekä tutustuttaa aloittelevia lapsia harrastuksen pariin (kuten Kuusamossa Hippofutis!), sekä antaa muille kuin juniorijoukkueessa harrastaville nuorisolle mahdollisuuden ohjattuun toimintaan.
Ensimmäinen yllätys oli kuinka kaksi kovan kaliberin kaveria meillä oli vetäjinä. Kovat vetäjät tiesi kovaa vaatimustasoa. Jamien Houchenin CV:stä löytyy vuosia Englannin FA:ssa (eli the FA:ssa!) ja Valioliigastakin tutun Norwich Cityn penkin takaa noin kymmenen vuoden ajalta. Toinen vetäjä oli vanhempi herrasmies saksasta nimeltään Horst Kriete. Vanhanliitonmies. Erittäin pedantti, vaativa ja kokenut FIFA:n kehäkettu.
Elä ikinä aliarvioi!
Sattuma suosii rohkeaa oli asia mitä mietin Fiatissa matkalla kotia. Kurssin otsikko oli siis ”vain” lasten jalkapallo, mutta päivien aikana keskusteluissa sukellettiin lasten erilaisuuteen, yhteiskunnalliseen vastuuseen, kasvatukseen, oppimiseen, itsekriittisyyteen, pari vain mainitakseni. Hyvä valmentaja kannattelee paljoa! Jamien provosoikin, että tästä syystä hän ei ala mieluusti availemaan kurssin sisältöä ennakkoon, muuten kurssilta kävisi tulijakato.
Lapsi on lapsi, kentälläkin.
Puhuimme paljon syistä miksi lapset ja varsinkin tytöt vieraantuvat seuratoiminnasta. Syyt eivät olleet yllättäviä: liian tosikkomainen ja liian tavoitteellinen toiminta liian nuorille lapsille, jolloin motivaatio ja peli-ilo häviää. Tähän FIFA-grasroots toiminta pyrkii vaikuttamaan! Toiminta ruohonjuuritasolla voi siis koskettaa neljästä ainakin neljääntoistavuotiaisiin saakka. Siihen ikähaarukkaan mahtuu iso maailmaa ja valtavia eroja. Ja taas; valmentajan rooli korostuu. Sopiiko kaikille seitsemät harjoitukset viikkoon? Treenien koostuessa liian samankaltaisista harjoitteista.
Kurssin pääviesti olikin ”elä yritä vääntää lasta aikuisen jalkapallon kriittiseen, vakavaan ja liian tosikkomaiseen maailmaan vaan anna lasten pitää hauskaa tehden pelistä hauskaa yhdessäoloa”!
Kun Saksa jotain päättää...
Saksan jalkapalloliitto kiinnitti kymmenisen vuotta sitten oman maajoukkueensa romahduksen yhteydessä huomion ennen kaikkea tähän: harrastajamäärät olivat maassa suuria, mutta juniorimylly ei tuottanut tarpeeksi laadukkaita pelaajia. Iso osa parhaista lahjakkuuksista tippui jalkapallojärjestelmän ulkopuolelle. Tähän reagoitiin saksalaisen terävästi. Rahaa alettiin jakamaan seuroille sen mukaan kuinka laadukasta toiminta on. Yksi tärkeimpiä laadun kriteerejä oli sitoa isojen jalkapalloseurojen seurat/akatemiat osaksi ruohonjuuritason toimintaan. Esimerkkinä mainittakoon, että joka maanantai joukkueiden ammattivalmentajat pitävät seuran/akatemian ulkopuolisille lapsille ja nuorille suunnattuja harjoituksia.
Niin lopussa Saksa voittaa.
Eli kun Saksa halusi huippupelaajia se panosti lasten valmennuksen tasoon, missä hauskuus on kantava teema. ”Ja mitä Saksa panostuksellaan lapsiin ja nuoriin sai?” Horst kysyi meiltä. Ja vastasi: ”Saksan vuoden 2014 maailmanmestaruuden voittaneesta joukkueesta, vain yksi pelaaja oli seura/akatemiatasoinen pelaaja alle 14-vuotiaana”. Kaikki muut tulivat ruohonjuuritason toiminnan kautta.