Alakerta | Petri Karjalainen / petri.karjalainen@koillissanomat.fi
Kertausharjoitukseen osallistuneiden reserviläisten maanpuolustustahto 1-5 asteikolla: 4,6. Reserviläisten arvio kantahenkilökunnan antaman koulutuksen laadusta: 4,9.
Muutaman vuoden tauon jälkeen puin sotilaspuvun päälleni. Harjoituksissa kirkastui ajatus, että Suomen puolustus on paljon muuta kuin varikoille varastoidut aseet, joita toivottavasti ei koskaan tarvitse tositilanteessa testata. Puolustuskykymme on yhtä vahva kuin suomalainen siviiliyhteiskunta, johon armeija täysin nojaa.
Puolustusvoimien arvo tunnustetaan. Uusi hallitus korottaa puolustusvoimien määrärahoja vaikeasta taloustilanteesta huolimatta.
Reserviläisarmeijan paras puoli on, että se estää puolustusvoimien liiallisen militarisoitumisen. Sotilaat on koulutettu tottelemaan käskyjä, siviilit, toivottavasti, joskus myös kyseenalaistamaan niitä. Suomen armeijalla menee hyvin niin kauan, kun rivistä kuuluu sopivasti purnausta. Se on merkki siitä, että joku uskaltaa kyseenalaistaa. Eli haluaisi tehdä asiat paremmin.
Eikä purnaus tarkoita sitä, etteikö annettua tehtävää suoriteta parhaalla mahdollisella tavalla.
Palkka-armeijaa en Suomeen haluaisi. Se on kallis, tehoton ja vaarana olisi elintärkeän yhteyden menettäminen siviiliyhteiskuntaan.
Hesarin toimituspäällikkö Erja Yläjärvi kysyi hiljattain kolumnissaan, miksi naisten puolustustahtoa ei yritetä hyödyntää mitenkään. Eikä heidän osaamistaan lukuunottamatta vapaaehtoista asepalvelusta.
Ihmettelen samaa. Maanpuolustus on paljon muuta kuin aseita, eikä pienellä kansakunnalla ole varaa hukata puolta reservistään – naisia. Heidän osaamisensa pitäisi kansalaispalvelun, ei siis välttämättä pakollisen asepalvelun, myötä ottaa täysimääräisesti käyttöön.
Pelkällä rautaa rajalle -ajattelulla ei nykymaailmassa pitkälle pötkitä. Ensimmäiseksi vihollinen iskisi todennäköisesti tietoliikenteeseen, maksuliikenteeseen ja muihin yhteiskunnan kannalta elintärkeisiin toimintoihin.
Sodan ja rauhan raja on kovasti hämärä, kuten Ukrainan kriisissä olemme saaneet havaita. Ensimmäinen taistelu käydään totuudesta. Kun mustaa väittää valkoiseksi tarpeeksi kauan, se alkaa vähitellen näyttää harmaalta joidenkin mielestä.
Mitä korkeammin koulutettu kansakunta, sitä vaikeampi sitä on nujertaa propagandasodalla. Mitä vähemmän korruptiota, köyhyyttä ja epäoikeudenmukaisuutta, sitä enemmän kansalaisilla on puolustettavaa. Neuvostoliittoa ei ikimaailmassa olisi kukistettu sotilaallisesti. Se lahosi sisältä päin valtaviin sotilasmenoihinsa ja epäoikeudenmukaisuuteen.
Petri Karjalainen