Nyt kun Kitkan Lohirannan taakse ovat nousemassa Koillismaan ensimmäiset tuulivoimalat, on hyvä tarkastella energiataloutemme kokonaiskuvaa. Metsistä saimme eniten energiaa 1900-luvun alkupuoliskon. Vielä 1960 metsäenergiaa oli puolet kaikesta energian tarpeesta. Halpa tuontiöljy oli kuitenkin tulossa. Se ohitti puun 1964. Molemmat olivat silloin 39 prosentissa.
Puu painui edelleen. Öljyvoima oli korkeimmillaan, 61 prosentissa vuonna 1973.
Vuonna 1977 Luonnonvarakeskuksen professori Olavi Huikari alkoi vetää energiametsätoimikuntaa. Sen tehtävä oli suunnitella uudentyyppinen puuvoima ulkomaisen atomivoiman ja fossiilivoiman vaihtoehdoksi.
Haketta polttavat, kaukolämmön ja sähkön yhteisvoimalat tulivat energiapeliin. Metsäteollisuudessa sellutehtaat ja sahat alkoivat kehittää puuenergian uutta teknologiaa.
Tilastokeskus kertoo nyt, että energiametsätoimikunnan suositukset käynnistivät muutoksen. Juuri 1977 pysähtyi puuenergian vuosia jatkunut pudotus. Puuenergian taso kävi alimmillaan 15 prosentissa.
Kehitystyötä tarvittiin silti vielä runsaat kymmenen vuotta ennen kuin puuvoima kääntyi nousuun. Se tapahtui 1991, ja siitä lähtien nousu on jatkunut tähän päivään saakka. Paaluvuodeksi tuli 2012, kun puu kiri tasoihin öljyn kanssa. Molemmista saatiin 24 prosenttia.
Sen jälkeen puu meni öljyn edelle. Tuoreimmassa, vuoden 2016 ensimmäisen neljänneksen laskennassa saimme puusta 26 ja öljystä 20 prosenttia. Ydinvoiman prosentti oli 17.
Kivihiili (10 prosenttia), maakaasu (8), turve (6) ja vesivoima (4) ovat energialähteiden keskisarjaa. Tuulivoima nousee suhteellisesti nopeimmin, mutta se on vielä kevyttä sarjaa. Saimme siitä 0,6 prosenttia koko energiastamme.
Tänään puuvoima on käsitteenä laaja. Tuttua klapia, haketta tai pellettiä puupolttoaineista on yhteensä vain viidennes. Pääosan puuvoimaa jalostaa metsäteollisuus: yhtäältä sellun sivutuote ligniinistä, toisaalta kuoren, purun ja hukkapalojen jätteestä.
Puuvoima pitää osansa, kun sahateollisuus laajenee ja energialtaan yli omavaraiset sellutehtaat käyvät täysillä. Varma metsien energian hyödyntäjä ja lisääjä on nouseva biotalous, tuottipa se metsistämme jotain uutta arvotuotetta kuten Stora Enson Imatran tehdas muovia korvaavaa mikrokuitusellua tai Enon tehdas vaatteeksi menevää, puuvillaa korvaavaa liukosellua.
Edistyksellisin on Äänekosken biotuotetehdas, missä puuvoima tarkoittaa biosähköä, prosessihöyryä ja kaukolämpöä. Sähköä tehdas tuottaa 2,4-kertaisesti omaan tarpeeseen verrattuna.
Metsä on jo näyttänyt energiastaan, että se on leijonan osa. Seuraavaksi osa vahvistuu, kun kiinalaisten rahoittama, energiapuuta nesteyttävä biodieselin tehdas valmistuu Kemiin, Pohjanlahden perukkaan.
Koko kansakunnan energiassa suuret muutokset tarvitsevat 30 vuoden siirtymäkauden. Tämän olemme oppineet sekä turpeen kaudesta (1975-2005) että puun noususta sitten energiametsätoimikunnan aikojen. Tämän mukaan tuulivoima alkaa vaikuttaa energiassamme joskus 2030-luvulla.
Tuuli kuuluu uusiutuvien voimien valikoimaamme. Sitä kuuluu kehittää. Nykyvoimalat on esimerkiksi kehitetty jo niin pitkälle - tai korkealle - että ne eivät juuri haittaa metsätaloutta.
Lohirannan lavatkin tulevat pyörimään mäntyjen yläpuolella. Näin kokonaiskuva pysyy selvänä. Pääosa energiaamme voi tulla edelleen lapojen alta, kasvuisista metsistämme.