Toukokuu on ihmisen paras kuukausi. Ei ole sääskiä ja voi huoletta kulkea sortseissa puutarhassa. Ja puutarhan hoitohan on tärkeää.
Toki itikat ovat yliarvostettuja mediassa. Todella. En ymmärrä miksi lehdet ja radio julkaisevat laajasti niin sanotut sääskiennusteet, joita eläkkeellä oleva tutkija Juhani Itämies uskollisesti jakelee.
Sääskien määrän ennustaminen on aika helppoa.
Jos ilman lämpötila on jonkin aikaa plussalla, alkaa sääskiä esiintyä melkoisesti. Jos samanaikaisesti on myös kosteaa, lisääntyy sääskipopulaatio toiseen tai kolmanteen potenssiin.
Myös vuosittainen sääskien määrän muutosten ennustaminen on jokseenkin iisiä. Tiedättehän, että kettupopulaatio tai jäniskanta vaihtelevat sykleissä, puhumattakaan sopuleista.
Niin, että sääskien määrä kasvaa suotuisissa sääskiolosuhteissa hiljalleen vuosi vuodelta. ”Hyvänä”, siis ihmisen kannalta huonona, sääskivuonna runsaat sääskiparvet saavat aikaan valtavasti talven yli säilyviä jälkeläisiä. Runsasta sääskivuotta seuraa aina runsas seuraava sääskivuosi ja niin edelleen.
Kunnes kanta romahtaa epäsuotuisana sääskivuotena.
Kuivuus tappaa sääskentoukat, samoin kova kesäkuun pakkanen. Jos esimerkiksi lätäköt ja seisovavetiset lammikot jäätyvät juhannusviikolla parin sentin jääkerrokseen, voi helposti ennustaa, että juhannuksena on vähän sääskiä.
Mutta miten käy puutarhan? Jos kuivuus tai pakkanen hävittävät sääsket juhannusviikolla, käy puutarhalle huonosti.
Kasveille käy todella kaltoin. Halla vie kaiken, eikä satoa tarvitse juuri odotella. Koko kevään puutarhatyö meni. Halla tuli.
Joudumme siis sietämään itikoita, että saisimme satoa, tämä taitaa olla luonnon laki.
Huonosti käy myös pääskysille ja muille pikkulinnuille ja sitä rataa myös isoille linnuille.
Parempi on siis, että olisi sääskiä, satoa, lintuja ja elämää maapallolla. Näin on hyvä.