Atlanta 1996. Heli Rantanen kiskaisi kultaa keihäänheitossa. Sillä hetkellä menetin sydämeni kesäolympialaisille.
Jos oikein pinnistelen, saan mieleeni hetkiä jo Atlantaa edeltäneistä, vuoden 1992 kesäkisoista Barcelonasta. Seppo Rädyn hopearykäisyä en uskalla väittää muistavani, mutta pikajuoksija Gail Deversin huimat kynnet tekivät pikkutyttöön lähtemättömän vaikutuksen.
Sittemmin olen seurannut kesäolympialaisia suhteellisen aktiivisesti. En pysty pätemään mitalitilastotietämyksellä tai edes sillä, kuinka suomalaiset ovat historian saatossa kesäolympialaisissa menestyneet.
Yksi on kuitenkin varmaa: olympiakisat ovat aina olleet mielikuvissani jotakin suurta, maailmaa yhdistävää, veljellistä ja vastuullista. Kisojen motto nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin tiivistää olympialaisten ylevän hengen.
Toki tiedän, ettei olympiatodellisuus vastaa mielikuvieni puhtoisuutta. Ihanne siitä, ettei urheilua ja politiikkaa sotketa keskenään, tehtiin olympialaisten osalta tyhjäksi viimeistään Berliinissä 1936.
Myös edelliset kesäkisat Pekingissä nousivat otsikoihin paitsi urheilullisesti, myös isäntämaa Kiinan heikon ihmisoikeustilanteen vuoksi.
Vaikka tämän vuoden kesäkisojen järjestäjämaassa ei mielipidevankeja pidetä, löytyy Lontoostakin diktaattorin viittaa hamuavia tahoja. Niitä ovat kisaorganisaatio ja sponsorit, joiden konstit paikallisten pienyrittäjien ja kisayleisön vapauksien rajoittamiseksi ovat monet.
Itse asiassa viikonloppuna starttaavista kisoista on etukäteen uutisoitu niin negatiivisesti, että vaaleanpunainen olympiaihastukseni haihtuu hyvää vauhtia.
Erityisesti kismittää pääsponsoreiden, kuten pikaruokaketju McDonnald’sin ääritiukka asenne. McDonnald’s on nimittäin kieltänyt ranskanperunoiden myymisen kaikilla yli 40 kisapaikkakunnalla.
Oma lukunsa ovat BP:n ja Dow Chemicalin kaltaiset sponsorit. Ensin mainittu on vastuussa Meksikonlahden öljyvuodosta keväällä 2010 ja viimeksi mainittu omistaa Intian Bhopalissa vuonna 1984 ympäristökatastrofin aiheuttaneen Union Carbide -yhtiön.
Viimeisimmän uutisen mukaan kisakatsojien viestittelyä sosiaalisen mediaan pyritään suitsimaan. Kisasuorituksien videoiminen halutaan pitää visusti siitä maksaneiden tahojen yksinoikeutena.
Kuuletteko? Se on raha, mikä puhuu.
Suvi Peltola