Tulipa mieleen opiskeluaikojen loppuaika perheessämme: toisella tutkinto juuri tehtynä, toisella viittä vaille valmis, molemmat osa-aikapätkätöissä, toisella soviteltu päiväraha, asumistuki, opintotuki, opintolaina, matkakulut.
Oli se semmoinen paperinpyörityshelvetti, jota ei toivoisi pahimmalle vihamiehelleen. Lopputulema tietenkin oli, että rahallisesti työteko oli yhtä tyhjän kanssa. Töissä kannatti käydä vain työkokemuksen ilosta. Tuilla olisi elänyt, ei paremmin, mutta paljon vaivattomammin kotona makaillen.
Pitkän poliitikonuran tehnyt Osmo Soininvaara tarttuu suomalaisen sosiaaliturvan kummallisuuksiin uusimmassa kirjassaan. Soininvaara kärjistää, että pullonkeruulla ja sosiaaliturvalla elää Suomessa helposti leveämmin kuin palkkatöitä tekemällä. Soininvaaraa väittää sosiaaliturvan lisäävän työmarkkinoilta syrjäytymistä sen sijaan, että se ehkäisisi sitä.
Soininvaara konkretisoi väitteensä Taloussanomien haastattelussa: henkilölle on edullisempaa saada 400 euroa työmarkkinatukea ja 200 euroa palautuspulloista, kuin tienata 800 euroa lehtien jakamisesta. Tappio syntyy kun ansio sovitetaan työmarkkinatukeen. Silloin kahdeksan euron tuntipalkasta jää verojen jälkeen käteen vain noin puolitoista euroa.
Eräs Rukan matkailuyrittäjä valitteli, että sesonkityövoimaa muutaman päivän keikkatöihin on vaikea saada. Hän sanoi, että vain opiskelijat ovat innokkaita, mutta valmistumisensa jälkeen he häviävät jonnekin. Tämä siksi, että tukijärjestelmä ei kannusta työntekoon, vaan se passivoi ihmisiä ja houkuttelee väärinkäytöksiin.
Työmarkkinatuen sovittaminen puolison ja vanhempien tuloihin johtaa kummallisiin järjestelyihin. Ihmiset eivät mene naimisiin tai muuta virallisesti yhteen, koska heillä ei ole varaa siihen. Soininvaaran mukaan tuen menettämisen pelossa tehdään teknisiä avioeroja, kun puolisoista toinen on töissä ja toinen työmarkkinatuella.
Yhtä lailla Soininvaaralta huutia saavat työllisyyskurssit, joilla hänen mielestään rankaistaan työttömiä. Työttömyyden hinta julkiselle taloudelle nousee entisestään, jos työttömät pakotetaan kalliille, mutta heidän kannaltaan hyödyttömille kursseille, Soininvaara kirjoittaa.
Väitteet saavat todennäköisesti aikaan raivokkaan vastaväitteiden aallon ainakin ay-liikkeeltä ja poliittiselta vasemmistolta. On hyvä, että moraalisessa ja rahoituskriisissä rypevää järjestelmää uskaltaa edes joku tuulettaa.