Alakerta |Risto Pikkupeura risto.pikkupeura@koillissanomat.fi
Tuskin oli nettiraivosta päästy kun alkoi liikenneraivo. Suorastaan raivostun tästä yhteiskunnan raivon määrästä.
Nettiraivoon on on jo jotenkin tottunut. Eri keskustelufoorumeilla avainsanat: maahanmuutto, tummaihoinen, ulkomaalaissyntyinen, rasisti ja fasisti aiheuttavat vastausten ja kommentointien tulvan, jossa käsitys suomalaisten puhumattomuudesta heittää kuperkeikkaa.
Muutamassa vuodessa suomalainen nettikirjoittaja on vapautunut ilmaisemaan ajatuksensa omalla nimellään. Tähän saakka jokainen tavanomainen, ketään loukkaamaton, tuskin edes asiaa sisältävä kirjoitus on suojattu nimimerkin taakse. Maailma on muuttunut. Vaikka nimi on tullut esille, jotenkin jää kaipaamaan silti niiden nimimerkkikirjoittajien analyyttisempaa, rakentavampaa ja ujompaa suhtautumista lähimmäistensä älynlahjojen, ulkomuodon ja varsinkin mielipiteiden arvioinnissa.
Onko väärin sanoa, että suomalainen kirjoittelu on vapautunut kahleistaan, ja taapertaa nyt ensiaskeleitaan, jolloin siihen kuuluu myös ylilyönnit ja harkintakyvyn täydellinen pettäminen. Kirjoitetaan ennen kuin ajatellaan. Onneksi edelleen on julkisuudessa myös ihan selväpäisten kirjoittamaa tekstiä, mutta se uhkaa vain hukkua tähän hälyyn.
Aikaa kuluu, ja jos jatkossa koulu-uudistuksissa otetaan opetusohjelmaan esimerkiksi klassinen väittelytaito tai puhumisen opetus sen tietokoneiden ja tablettien käytön ohella, niin ehkä tulevaisuuden somepäivityksissä olisi jotain järkevääkin mukana.
Raivo on kuitenkin laajempi käsite kuin pelkkä nettiraivo. Myös liikenteessä on viime päivinä raivottu. Helsingissä raivo johti polkupyöräilijän kuolemaan ja myöhemmin nettiraivon tapaiseen analogiseen viestien vaihtoon, jota myös keskusteluksi on aiemmin kutsuttu.
Liikenneraivo ei aivan outoa ole maaseudullakaan. Sosiaalisessa mediassa leviää edelleen video, jossa Lappiin tuleva turisti raivoaa kohdatessaan porotokan maantiellä.
Taivalkoskella oli aivan oivallinen tapa kohdata maailman epäoikeudenmukaisuudet ja vastukset: istummapa alas ja keittelemmä kahvit, jospa tämä pokloomi tästä asettuu kunhan hunttailemme.
Suosittelisin kaikkia raivon kohtaavia suhtautumaan siihen tällä inkeeläisellä tyyneydellä.
Risto Pikkupeura