Minä olen loppujen lopuksi aika nössö. Haluan pysyä mukavuusalueellani, mutta tämä lienee totta myös monen muun kohdalla.
Silti välillä on hyvä hieman ravistella omia henkilökohtisia rajoituksia. Silloin sitä tuntee elävänsä, kun huomaa kykenevänsä enempään kuin koskaan kuvittelikaan.
Ja kyllä sen adrenaliinipurkauksen myötä on melkein lentoon lähdössäkin.
Omia pelkotiloja hätyyttelin tuossa reilu viikko sitten. Opiskeluihini oleellisesti kuuluva radiokurssi huipentui kolmipäiväiseen nettiradion pyörittämiseen.
Ensinnäkin pääsin kokeilemaan kykyjäni juontajana. Eihän siinä mitään, kun kuulijoita ei näe koulun studiosta.
Suurin saavutus itselleni oli kuitenkin se, että lähdin laulamaan kaikelle kansalle ensimmäisellä juontovuorollani. Ja minä kuitenkin pelkään esiintyä julkisesti.
Noh, hyvin meni sekä radion pitäminen että laulaminen, joten aivan turhaan pelkäsin sitäkin.
Liekkö se sitten suomalainen tapa vähätellä omia osaamisia ja kykenemisiä.
Esimerkiksi hyvä ystäväni vihasi samaa radiokurssia etukäteen valtavasti. Hän ei uskonut omiin kykyihinsä, vaikka muut kuinka yrittivät kertoa, että hän oikeasti hyvä.
Alkupaniikista huolimatta hänkin hoiti homman kotiin.
Eipä sillä, että olisin päässyt radiokurssin myötä täysin eroon esiintymisen pelosta tai jännittämisestä. Ei, en edelleenkään suostu laulamaan julkisesti yksin ainakaan kirkkaalla päivänvalolla. Esiintyminen voisi luonnistua, mutta sekin ehkä enemmän teatterin puolella.
Omaa itseä on vaikea tuoda esille julkisesti. Minä ainakin pelkään nolaavani itseni muiden edessä.
Ja vaikka yhden raja-aidan yli pääseekin, sitä juosta kopsahtaa jo toiseen.
Opiskeluissani pääsen kokeilemaan kaikkea ja tiedossa onkin tv-työn kurssi, jota odotan kauhunsekaisin tunteinn
En ole mikään linssilude, joten kameran eteen meneminen omana itsenäni tuntuu vaikealta.
Ehkä se olisikin aika näin loppuvaiheessa vuotta lähteä tutkimaan niitä omia raja-aitojaan. Ties vaikka sitä päättäisi ottaa ja lähteä kokeilemaan niiden ylittämistä.
Minä ainakin lupaan yrittää olla kameran edessä, vaikka sen takana onkin paljon mukavampaa.
Kuinka sitä muuten edes eteenpäin pääsisi elämässä, jos mitään uutta ei koskaan kokeilisi?
Anna-Mari Kilpijärvi