"Rakas Suomi, suurin huo­len­ai­hee­ni on, että jonain päivänä rau­ham­me rik­kou­tuu" - Seit­se­män koil­lis­maa­lais­ta kir­joit­ti kirjeen juh­li­val­le ko­ti­maal­le: Lue mikä huo­les­tut­taa 14-vuo­tias­ta ja mistä 70-vuo­tias on kii­tol­li­nen

Kehuja ja huolenaiheitakin nousi esiin, kun koillismaalaiset pääsivät kirjoittamaan kirjeen tänään itsenäisyyttään juhlivalle Suomelle.
Kehuja ja huolenaiheitakin nousi esiin, kun koillismaalaiset pääsivät kirjoittamaan kirjeen tänään itsenäisyyttään juhlivalle Suomelle.
Kuva: Lehtikuva

Koillissanomat pyysi seitsemää eri-ikäistä ja eri elämänvaiheessa olevaa koillismaalaista kirjoittamaan kirjeen tänään itsenäisyyspäiväänsä viettävälle Suomelle.

Taivalkoskelainen koululainen Taija Kivelä on kirjeessään huolissaan siitä, että rauhamme rikkoontuu jonain päivänä.
Taivalkoskelainen koululainen Taija Kivelä on kirjeessään huolissaan siitä, että rauhamme rikkoontuu jonain päivänä.

Taija Kivelän kirje

Hei, rakas Suomi

Kirjoitan sinulle, koska haluan kiittää sinua kaikesta, mitä olet tehnyt minun ja muiden ihmisten hyväksi. Olen kiitollinen siitä, että me kaikki saamme olla keitä haluamme ja meillä on oikeus kertoa omat mielipiteemme ja olla onnellisia tai surullisia, jos haluamme. Se ei nimittäin ole kaikille mahdollista.

Meillä täällä Taivalkoskella kulkiessani ajattelen usein, kuinka kaunista Suomessa on sekä talvisin että kesäisin. Vaikka talvet voivat olla kylmiä pohjoiseen päin mentäessä, se ei haittaa, koska se on osa Suomea, jota rakastan. Itsenäisyys merkitsee minulle historiaa, jonka aikana on muutettu asenteita ja taisteltu tulevaisuuden puolesta. Sellaisen tulevaisuuden puolesta, jonka aikana me nuoret ja kaikki muutkin, voimme elää vapaana ilman sotia ja riippumattomina muista valtioista tai ihmisistä.

Suomi, olet minulle suunnattoman tärkeä ja rakas ja tulet aina olemaan minun ainoa kotini. Parasta Suomessa on puhdas luonto, mahdollisuus kouluttautua ja sen suvaitsevaisuus useita eri ihmisryhmiä kohtaan.

Suuri huolenaiheeni on, että jonain päivänä rauhamme rikkoutuu ja kaikki, mitä on rakennettu, romahtaa. Ratkaisuksi ehdotan, että me kaikki pyrkisimme käytöksellämme suojelemaan Suomea ihmiset ja luonto huomioon ottaen. Pitäisimme yllä yhteyksiä muihin valtioihin ja kulttuureihin. Olisimme ystävällisiä toisillemme ja vähintäänkin kierrättäisimme, jotta luontomme pysyisi ainutlaatuisena.

Tulevaisuudelta toivon, että Suomi pysyisi yhtä hyvinvoivana ja itsenäisyys pysyisi jatkossakin. Olet minulle tärkeä ja historiasi määrittää myös minun historiani.

Taija Kivelä Koululainen, Taivalkoski
- Suomi, olet minulle antanut mahdollisuuden valita oman elämän tien, kirjoittaa kirjeessään taivalkoskelainen Tuomo Horsma.
- Suomi, olet minulle antanut mahdollisuuden valita oman elämän tien, kirjoittaa kirjeessään taivalkoskelainen Tuomo Horsma.
Kuva: Jani Väisänen

Tuomo Horsman kirje

Itsenäiselle Suomelle

Kirjoitan sinulle, koska vietämme itsenäisyytemme syntymäpäivää. Joulukuun 6. täytät 102 vuotta. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut syntyä itsenäiseen maahan. Kun synnyin ja vartuin Taivalkosken pitäjän Horsmanvaaran pihapiirissä, mieleeni on jäänyt vanhempien ihmisten puheet Suomineidosta. Tuolloin elettiin 1950- lukua. Suomineidon pinnalla oli tuohon aikaan paljon paranevien haavojen arpia. Olihan sodan päättymisestä kulunut vajaat kymmenen vuotta. Kotikyläni, Metsäkylän pihapiireihin oli jäänyt palaamatta sotareissuiltaan kaksikymmentä viisi miestä. Heistä äitini ja isäni lähisukulaisia, serkkuja kymmenen miestä.

Taivalkoskella, kotikyläni maantieraittia lenkillä kulkiessani katselen, jo ikääntyneitä taloja. Mieleeni muistuvat ne ajat 50 vuoden takaa, kun talvisina, pakkaspäivinä savut nousivat savupiipuista, kuin kilpaillen naapurisavujen kanssa, ken korkeimmalle pääsee. Maantieltä suuntautui hevostiet talojen pihoihin. Kouluun hiihdettiin latua, joka noudatteli maantienvartta, aina koululle saakka. Häpsähdän, herään lenkilläni tähän päivään. Noiden muistelemieni talojen pihat ovat lumen peittämät, autiot. Joidenkin pihapolkujen päästä on talot purettu, siirretty vesistöjen varrelle kesän viettokohteiksi. Ympärilläni on vaan hiljaisuus.

Itsenäisyys, isänmaallisuus merkitsee minulle erittäin paljon. Kotona saamassani kasvatuksessa korostui usein Suomen itsenäisyys. Äitini puhui usein meille lapsille mikä vapaus meillä on. Äitini silmänurkat kostui, kun hän muisteli niiden miesten menehtymistä, jotka olivat olleet hänen tuttuja, koulukavereita. Lääkintälotan tehtävät olivat opettaneet hänet myös selviytymään. Hän kertoi, miten haavoittuneella oli kaikesta huolimatta elämisen halu ja sinne omaan kotiin perheen luokse pääseminen.

Suomi, olet minulle antanut mahdollisuuden valita oman elämän tien. Äitini poistui keskuudestamme 47-vuotiaana. Muutama kuukausi tapahtuneen jälkeen piti etsiä se elämän polku, jota aikoo taivaltaa. Polku ei aina jokaisella suoralla ole ollut tasainen, siellä on ollut töyssyjä ja kuoppia. Polun varrelta on löytynyt, puoliso ja ne elämän palikat, joilla olen saanut oman perheeni rakentaa.

Parhainta Suomessa on koulu-uudistus. Peruskoulu-uudistuksen myötä on kaikille lapsille ollut mahdollisuus laajempaan oppikokonaisuuteen, kuin itselläni aikanaan. Kouluttautumiseen meillä on erittäin hyvät mahdollisuudet tänä päivänä. Jälleenrakentaminen sysäsi Suomen, niin teollisuuden rakentamisen, infran paranemisen kovaan vauhtiin. Siitä me nuoremmat olemme saaneet nauttia.

Suurin huolen aiheeni minulla on, että unohdamme suvaitsevaisuuden, toisistamme välittämisen. Unohdamme naapurimme. Pienessäkin kriisitilanteessa apua on vaikea etsiä. Olemmeko jo sitten suuren kriisin yllättäessä todella hädässä. Ratkaisuksi rohkenen ehdottaa, että välittäisimme toisistamme. Jätetään se kännykkä sivuun, eikä soiteta ja kysytä, että oletko kotona. Ei, vaan mennään rohkeasti naapuriin, sukulaisiin, ystävien luokse. Täyttäköön puheen porinat taas meidän pirtit tai tuvat. Täältä saattaa löytyä se paras terapia.

Tulevaisuuden toiveeni on, tämä koskee koko yhteiskuntaa, että valtakunnan, kuin kuntatason politiikassa, päätöksillä pyrittäisiin aina vakaasti kehittämään Itsenäistä Suomea. Poukkoilu, hätäiset päätökset aiheuttavat pienessä ihmisessä enemmän, epävarmuutta ja elämänvaikeuksia.

Olet minulle Suomirouva, et enää se Suomineito, jonka uumalla olen saanut tämän vajaan 70 vuotta pääosan elämästäni taivaltaa. Yhtään päivää en ole työttömänä ollut, enkä päivääkään vaihtaisi pois. 12 vuoden ikäisenä isäni mukana pöllien parkkaaminen kesäaikaan tuntui raskaalle. Silloin otin ensiopit tienestityöhön ja se kannatti. Vaimoni kanssa joskus on käyty ulkomaan lomamatkoilla. Sieltä palataan itsenäiseen Suomeen ja omaan kotiin. Tämä matka on meille molemmille ollut se paras matka.

-Olet minulle aarre; kesäyön kauneus, hiihtäjän tie ja kulkijan vapaus, Anitta Vääräniemi intoutuu kehumaan kirjeessään.
-Olet minulle aarre; kesäyön kauneus, hiihtäjän tie ja kulkijan vapaus, Anitta Vääräniemi intoutuu kehumaan kirjeessään.
Kuva: Mikko Halvari
Tuomo Horsma Historian tuntija, Taivalkoski

Anitta Vääräniemen kirje

Minulle niin rakas Suomi,

Kirjoitan sinulle, koska suuresti arvostan ja kunnioitan isänmaatani ja maamme itsenäisyyttä puolustaneita.

Olen kiitollinen siitä, että saan hyvällä mielellä elää, toimia ja tehdä työtäni täällä Koillismaan kairassa.

Meillä täällä Kuusamossa kulkiessani ajattelen usein, että on meille annettu niin kaunis ja mahtava luonto.

Itsenäisyys merkitsee minulle vapautta, rauhaa ja iloa.

Suomi, olet minulle kukkiva kesä, myrskyävä syksy, vitivalkoinen talvi ja kevään huuma.

Parasta Suomessa on me suomalaiset!

Suomi, suurin huolenaiheeni on, että maahamme syntyy niin vähän lapsia. Ratkaisuksi ehdotan, että nuorilla olisi halu ja toivo rakentaa maamme tulevaisuutta luottamalla ja uskoen elämän arjessa selviytymiseen.

Tulevaisuudelta toivon meille kaikille ruokaa, rauhaa, raitista ilmaa, rajoja ja rakkautta.

Olet minulle aarre; kesäyön kauneus, hiihtäjän tie ja kulkijan vapaus.

Anitta VääräniemiErityisopettaja, Kuusamo

Lue loput kirjeet torstain printistä tai näköislehdestä. Apua digitunnusten käyttöönottoon löydät täältä.