Alakerta | Riina Puurunen / riina.puurunen@koillissanomat.fi
Taiteessa voi tehdä rohkeita tekoja, mutta typerä teko on taiteessa kahta typerämpi. Sellaisen menivät tekemään tamperelaiset taiteilijaryhmän jäsenet, jotka irrottivat lemmenlukkoja sillan kaiteesta, sulattivat ne kuutioksi ja hämmästyivät sitten, kun ihmiset suuttuivat.
Totta kai ihmiset suuttuivat. He olivat rakastuneet, kaiverruttaneet lukon, menneet sillalle yhdessä, lukinneet lukkonsa muiden lukkojen joukkoon, suudelleet ja heittäneet avaimen jokeen. Heillä oli ehkä jopa tapana käydä katsomassa lukkoaan yhdessä, kunnes joku keksi irrottaa sen omiin tarkoituksiinsa.
Ensin kasvonsa peittäneet ja One love -ryhmän nimellä esiintyneet taiteilijat Antti Pussinen ja Kaija Papu seisoivat lopulta lehtikuvassa vakavina teoksensa ääressä. He olivat silmin nähden pahoillaan, mutta valitettavasti avasivat suunsa sanoakseen muutakin kuin anteeksi.
Heidän mielestään lukko on omituinen rakkauden symboli, koska heidän mielestään rakkaus ei saa kahlita vaan vapauttaa. Siinä motiivi lukkojen irrottamiseen ja möhkäleeksi sulattamiseen.
En ymmärrä. Haluavatko taiteilijat sanoa tässä, että romanttisena tekona pidetty lemmenlukon laittaminen sillan kaiteeseen on typerää ja että nämä ihmiset käyttävät rakkaudesta väärää symbolia ja ovat ehkä jopa ymmärtäneet rakkauden väärin.
Voihan lukoista ja rakkaudesta olla mitä mieltä lystää ja taiteilijan vapaudella arvostella rakkauden symboliikkaa, mutta kysymys onkin siitä miten sen tekee. Myös ympäristötaidetta tekevien taiteilijoiden voisi olettaa ymmärtävän, että lemmenlukkosillat ympäri maailmaa ovat lupauksista ja tunnustuksista syntyneitä ympäristötaideteoksia rakkaudesta. Ei sellaisiin teoksiin ole kenelläkään oikeuksia.
Eivät ymmärtäneet. Jättivät rautakaupassa käymisen väliin, tiesivät tekevänsä typerästi ja pilasivat paljon. Julkisuutta tuli, mutta ei ehkä ihan sellaista kuin mitä taiteilija itselleen ja teoksilleen haluaa.
Taide on herkkä laji, ja rakkaus. Taideteos on henkilökohtainen näkemys, jonka tarkoitus on erottua tuhansien joukosta. Rakkaus on sillä tavalla henkilökohtaisempi, ettei sillä ole tarvetta erottua tuhansien joukosta olivat ne joukot sitten mitä tahansa - lukkoja tai juhannusyössä suutelevia rakastavaisia.
Riina Puurunen