Alakerta | Anni Hyypiö / anni.hyypio@koillissanomat.fi
Kylätalolla on sunnuntai-iltana kuhinaa.
Eteisessä hiuslakan tuoksu sekoittuu hiusrasvan tuoksuun. Vessassa tyttöjoukko tupeeraa mehiläiskampauksia muodin vaatimaan korkeuteen, talon takana puolestaan valmistaudutaan naukkailemalla miestä väkevämpää hermostuksen taltuttamiseksi.
Nuoret hakevat paikkojaan salin seinustoilta toisiaan vilkuillen. Musiikkia edeltävä hetki on odotusta täynnä.
Unto Monosen tangon kajahtaessa katseet kohtaavat, ja naps - siinä elämän suuri rakkaus nyt seisoo, Anetjärven kansantalon tanssi-illassa.
Näinkin romanttisella tavalla voi vielä 1970-luvulla tosirakkautensa kohdata. Tapasin Anetjärven kyläjuhlilla pareja, jotka kertoivat kohdanneensa kylätalon tanssilattialla neljäkymmentä vuotta aiemmin. Kuunnellessani heidän kertomuksiaan vihersin kateudesta. Mikä tarina jälkipolville kerrottavaksi! Mikä ihana mahdollisuus!
Myöhemmin törmäsin iltapäivälehden tutkimukseen, jossa arvioitiin kuntiemme lemmekkyyttä. Vertailussa olivat kunnan kesävihkimisten osuus vuosittaisista vihkimisistä, kesän keskilämpötila ja sademäärä sekä keväällä syntyneiden lasten osuus samana vuonna syntyneistä.
Vertailussa Posio sijoittui nolosti hännänhuipuksi 85 pisteellä. Koska myös Taivalkoski ja Kuusamo sijoittuivat viimeisen viidentoista joukkoon, voimme päätellä inflaation i
skeneen koillismaalaiseen lempeen.
Mutta mitä muutakaan voisimme odottaa? Koillismaa herättää kieltämättä kovin monenmoisia mielleyhtymiä, mutten jaksa uskoa romanttisuuden tulevan mieleen ensimmäisenä. Syykin lienee selvä: kun tanssit on kylätaloilla tanssittu ja valot sammutettu viimeisen lähtijän perästä, missä moderni pikkukyläläinen voisikaan sielunsisarensa kohdata?
Vapaa-aikatalolla diskoiltana, silmät huurussa siideristä? Irc-gallerian keskusteluyhteisössä? Vai vanhempana kenties kylän ainoan juottolan baaritiskillä juuri ennen valomerkkiä?
Totuushan on, että harva jää kotipaikkakunnalleen, jos sinne ei sido joko työ, opiskelupaikka tai rakkaus.
Koska kahden ensimmäisen tekijän järjestämisessä on kunnissa koettu itkua ja hammastenkiristystä, miksei vaihteeksi kolmannen vaihtoehdon kokeilu kannattaisi? Syntyvyys nousuun, muuttotappio aisoihin ja yleinen elämänlaatu koholle rakkauteen ja romantiikkaan kevyesti panostamalla! Todetaanhan Satumaa -tangossakin lupaavasti: jospa kerran sinne satumaahan käydä vois, niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois.
Kuntapäättäjille ilmaiseksi vinkiksi: kuulin kyläjuhlilla useaan kertaan huokaisun, jossa puolittain lupailtiin tanssien järjestämistä - jos vain innokasta talkooväkeä olisi.
Ollaanpa rehellisiä: verrattuna valtakunnan tasolta tuleviin ehdotuksiin ja laskelmiin kuntatalouden tasapainottamisesta, ei tämä minun ehdotukseni olisi vielä edes sieltä hulluimmasta päästä
Anni Hyypiö