Alakerta | Jaana Kangas / jaana.kangas@koillissanomat.fi
Olin viikonloppuna juhlistamassa sitä, kun ystäväpariskuntani sanoi toisilleen tahdon. Heidän tarinansa on melko tyypillinen. He tapasivat koti- ja opiskelukaupungissaan sijaitsevassa baarissa.
Ensimmäisellä tapaamiskerralla romanssi ei vielä syttynyt, vaan vasta vuotta myöhemmin, kun molemmat jonottivat samaan baariin. Siitä asti he ovat pitäneet yhtä. Enkä ole koskaan tavannut toisistaan yhtä hullaantunutta paria.
Mutta mitä sitten, jos rakkautta ei löydy, vaikka sitä kuinka haluaisi? Pohjois- ja Itä-Suomessa on paljon alueita – kuten Kuusamo, Taivalkoski ja Posio – joissa nuoria miehiä on paljon enemmän kuin nuoria naisia. Samaan aikaan yliopistokaupungeissa suhde on päinvastainen.
Sillä, että ”naimaikäiset” naiset ja miehet ovat jakaantuneet epätasaisesti, on seurauksensa. Kaikille halukkaille ei yksinkertaisesti löydy puolisoa omasta elinpiiristään. Perheitä jää perustamatta, lapsia saamatta, rakkautta kokematta.
Koko Suomelle, mutta varsinkin väkiluvun laskusta kärsiville kunnille miesten ja naisten kohtaamattomuus on iso asia. Lapsettomuuden on jo todettu lisääntyvän. Yksinäisyydestä on tulossa yhä isompi yhteiskunnallinen ongelma.
Toki rakkauden löytymiseen vaikuttaa muutkin asiat kuin fyysinen sijainti. Kriteerit kumppania kohtaan voivat olla korkeat. Kaikki eivät edes halua pariutua.
Viime joulukuussa tapasin suomalais-saksalaisen tytön, joka kulki pitkin Pohjois-Suomea etsimässä elämänsä suurta rakkautta. Hän oli vakuuttunut siitä, että Se Oikea odottaa häntä nimenomaan pohjoisen maaseudulla, mutta he eivät ole vielä kohdanneet toisiaan.
Hänen suuren rakkauden etsinnässään oli mielestäni paljon epärealistisuutta ja nuoruuden haihattelua. Vaikka rakkautta kuinka etsisi, on paljon kiinni myös sattumasta – oikeassa paikassa oikeaan aikaan olemisesta.
Yhdessä asiassa hän kuitenkin oli oikeassa. Eri puolilla Suomea rakkautta etsivien kaupunkilaistyttöjen ja maalaispoikien on jollain konstilla tavattava toisensa.
Jaana Kangas