Muutama viikko sitten kiersin muutamaan kertaan Kirkkolahden pohjukan. Ihastelin hienosti rakennettuja levähdyspaikkoja, siltoja, venepaikkoja ja polulta avautuvia näkymiä.
Lenkillä tuli vastaan omasta asentopaikastani lähtien ensin urheilukenttä. Sitten terveyskeskus hienoine ympäristöineen ja viereen nousseine uusine palvelulaitoksineen.
Nousin sillalle. Kiertelin Kirkkosaaren lenkit ja taas sillalle. Siitä mukavasti kiemurtelevalle polulle, muutamia siltoja piti taas ylittää. Sitten tuli vastaan liikuntakeskus, uimahallikin oli saatu vuoden tauon jälkeen auki ison remontin jälkeen.
Hiihtomaako se nyt on se nyppylä ja sen edessä vanhempia lapsineen pyörimässä useammassakin paikassa, minne on pykätty monenlaista viihtymisvälinettä. Ainakin omien tyttärieni lapset Kuusamossa käydessään tuntuvat viihtyvän näissä vempeleissä niin kesällä kuin talvisinkin.
Jatkoin vielä toiselle kierrokselle ja nousin torin kulmille. Uudenlaista näkymää pukkasi sielläkin.
Lenkillä yritin muistella Vanttajantieltä rantaan päin avautuvaa näkymää joskus kymmenkunta vuotta sitten kun osoitteekseni vakiintui Vanttajantie.
Partasenlahden rannalla oli lähes läpipääsemätön pajupusikko. Ranta oli liejuinen ja vesi sameaa.
Urheilukentän ympäristö oli samantyyppistä ”viihtymisympäristöä”. Pajunkissat toivat keväisin jonkinlaista iloa muuten varsin pusikkoiseen maisemaan Kuusamon keskustan parhailla paikoilla.
Pahimman luokan materialisti kun olen, unohdin ympäristönmuutoksen mukanaan tuoman hetkittäisen romantiikon sieluni ja rupesin muistelemaan menneitä. Oli pakko päätellä, että ei ne nyt taida ihan luojan luomana ole syntyneet nämä uudenlaiset maisemat ja rakennukset.
Siinä on taidettu tarvita jonkun verran euroja niin kuusamolaisilta veronmaksajilta kuin eräiltä yrittäjiltäkin. Ja onhan se pahamaineinen Euroopan Unionikin suuressa ilkeydessään jonkun verran euroja suuresta armostaan kuusamolaisten hyvinvointiin virutellut.
Summia en ihan heti saanut mieleen enkä saanut Mankisen Mikakaan kiinni, että olisin voinut tarkistaa. Pikaisella ja varsin ylimalkaisella laskutoimituksella pääsin kuitenkin siihen, että ei se varmasti kauas jostain viidestä miljoonasta jää, millä Kuusamon keskustaa on viime vuosina kehitetty entistä paremmaksi.
Mutta sitten muistui uudestaan mieleen – vanhalla miehellä kun on tapana muistella menneitä – kirjoituksia ja puheita. Ja niistä on jäänyt mieleen kaikumaan tuomiopäivän pasuuna: Rukalle täällä vaan syydetään rahaa, siihen on tultava loppu, nyt on muiden vuoro.
Kyllä, totta se on, monelta on Kuusamon keskustan kehittäminen unohtunut. Moni näköjään kuvittelee, että keskusta on kehittynyt ihan omia aikojaan. Tekis varmaan hyvää vähän verestää muistia ja katsella ympärilleen tässä Kuusamon keskustassakin.
Politiikkojen asiantuntemuksesta muuten tuli mieleen menneen viikon perjantaiaamun Radio Ykkösestä kuulemani mielenkiintoinen keskustelu suomalaisesta työeläkejärjestelmästä. Olli Pusa ja Jaakko Kiander, alan todelliset asiantuntijat olivat äänessä. Markus Leikola kysyi: kuinka monen politiikon uskotte tuntevan työeläkejärjestelmän?
– Yhtä epäillään, mutta hänestäkään en olisi ihan varma, vastasi Pusa.
Se siitä kansalaisten ääniä kalastelevien kaiken tietävien populistien asiantuntemuksesta. Sopinee moneen muuhunkin aiheeseen kuin eläkejärjestelmiin.