Muumit, nuo sopuisan harmittomasti laaksossaan elelevät pienet otukset, olivat erottamaton osa niin minun kuin monen ikätoverinikin elämän alkuvuosia. Niiden seikkailuja luettiin kirjoista ja katseltiin televisiosta. Meillä niitä kuunneltiin myös äänikirjoina auton CD-asemasta - olen kuunnellut Muumipapan urotyöt nipin napin kouluikäisenä niin monta kertaa, että muistan siitä edelleenkin parhaat palat ulkoa.
Myöhemmin huomasin kuitenkin, että vaikka muumimukit niin upeita ovatkin, muumit eivät todellakaan ole vain pörröisiä maskotteja marketin pehmolelukorissa tai taidetta peltipurkeissa. Muumit ovat myös suomalainen kansallisaarre, jonka kutsun on kuullut turisti jos toinenkin varsinkin Japanista.
Muumihuuman huomasi parhaiten Naantalin Muumimaailmassa. Olin 5-vuotias päästessäni ensimmäisen kerran näkemään ihkaoikeat muumit laaksossaan tai oikeammin saarellaan. Reissultamme muistankin kuvia räpsivien turistien lisäksi ainoastaan sen, miten jaksoin sinnikkäästi yrittää nostaa silinterihatun riippumatossaan torkkuvan Muumipapan silmiltä, ja kuinka hän yhtä lailla jaksoi aina laittaa sen takaisin silmilleen.
Mielestäni muumit kuvaavat ihmisluonteen eri puolia aidoimmillaan. Muumipeikko on itse seikkailu, Muumipappa mennyt sellainen, Niiskuneiti epävarma kaunosielu, Nipsu vilpitön ja lämminsydäminen egoisti ja Myy vähän niin kuin Astrid Lidgrenin Peppi Pitkätossu, joka ei aio ikinä kasvaa aikuiseksi. Ja päätellen siitä, mitä Muumimamman ruoista kerrotaan, ei ikinä kannattanekaan.
Tove Jansson oli mestari kirjoittamaan rivien väleihin. Alkuperäisissä muumikirjoissa onkin loputtomasti tulkittavaa - jokaisella lukukerralla yksi kerros kuoriutuu pois. Vertauskuvallisuuden lisäksi Janssonin tuotannolla on kuitenkin muutakin annettavaa. Oheisista viidestä suosikkimuumisitaatista löytyy nimittäin ratkaisu melkein mihin tahansa elämässä vastaan tulevaan pulmaan.
1. Kun maailman pahuus ahdistaa: ”Mutta te olette hieman huonosti kasvatettuja. Tai täysin kasvattamattomia. Tai sitten synnynnäisesti mahdottomia.” (Hemulin täti)
2. Kun luopuminen tuntuu vaikealta: ”Mitä järkeä on antaa suklaata lahjaksi. Minä ainakin söisin suklaat itse.” (Nipsu)
3. Kun se, miltä näyttää muiden silmissä, mietityttää: ”Sinä vaikutat kamalan viisaalta sen takia ettet koskaan sano mitään.” (Hemuli)
4. Kun toiset ihmiset ärsyttävät: ”Minä istun tässä jonkin aikaa, kunnes olen päättänyt, vimmastunko teihin vai en.” (Drontti Edvard)
5. Kun ylioppilaskirjoitukset lähestyvät huolestuttavasti: ”Älä ajattele ikäviä asioita, se on minun mottoni!” (Niiskuneiti)