Yhteiskuntamme muovautuu monisyisemmäksi. Vastuusuhteet hämärtyvät. Yksilöiden ja perheiden vastuut kaikkoavat aikaisemmasta. Ulkoistus on päivän muotisana.
Vastuita siirretään, lähinnä valtion rooteliin. Ennen monisukupolvinen perheyhteisö piti huolta vanhemmistaan. Nyt elinkeino- ja yhdyskuntarakenteiden muutosten myötä tilanne on eri. Vastuu onkin ulkopuolisilla. Ihmisten välittäminen heikentyy. Vanhusten hoidon tila ei ole politiikkojen syy, vaan meidän kaikkien. Kaikkien tulisi havahtua yhteiskunnan kehitykseen. Kyse on resurssien käytön tärkeysjärjestykseen laittamisesta.
Pienestä pitäen oppimismalleja ulkoistetaan. Opetetaanko koululaitoksessa enää kerto- tai jakolaskua päässä? Muistia siirretään kylmille laitteille. Lapsi oppii uusia asioita ulkoa. Miten näissä oloissa parannetaan sopeutumista ympäristöön? Muisti sentään palauttaa mieleen menneitä. Viimeisin villitys on se, ettei kouluissa puhuttaisi tytöistä ja pojista. Tasa-arvoistamista kerrakseen. Toimintojen ulkoistamista heijastaa myös hiihdon poisjättäminen eräiden koulujen liikunnan opetuksesta. Näin tapahtuu Suomen kaltaisessa maassa.
Kunnat ja yritykset ulkoistavat. Sellaiset toiminnot olisivat perusteltuja, kunhan ne johtavat hallittuun kustannuskehitykseen ja parempiin palveluihin. Kunnat ovat ulkoistaneet lähinnä palvelu- ja huoltotehtäviään. Tällaiset uutiset kertovat useista ongelmista. Kyse on koko hoivapalvelujen ketjun ongelmista. Vastuut yritysten, kuntien, valvovien viranomaisten ja poliittisen päätöksenteko-koneiston välillä eivät toimi. Vanhusten hoivapalvelut ole ominaista liiketoimintaa. Se on vastuuta lähimmäisistä. Sitä ei voi ulkoistaa kylmille talouden tunnusluvuille. Koko palvelurakennelma tulisi uudistaa yhteiskunnan perimmäisten tehtävien näkökulmasta.
Liiketoiminnan luonteva lähtökohta on, että kustannuksia minimoidaan ja tuottoja maksimoidaan. Yritykset ovat ulkoistaneet mm. taloushallintotehtäviään. Eri tuotantovaiheiden ulkoistaminen on merkinnyt yritysten siirtämistä halpakustannusten maihin. Nyt on näkyvissä paluuta. Silti Posti, omistamamme laitos, harkitsee töiden siirtämistä Viroon. Työn ulkoistaminen on koskenut erityisesti työntekijöitä. Omistuskin ulkoistuu. Tytäryhtiötalouden Suomella ei pyyhi tulevaisuudessa nykyistä paremmin. Tutkimus- ja innovaatiopanostukset rapistuvat. Henkisen pääoman siirtyminen ulkomaille on voimistunut.
Sote- ja maakuntauudistuksen käänteet paljastavat ulkoistushaluja. Valtaan pyrkivä oppositio näyttää uskovan pikemmin ”Rysälän byrokratiaan”, miten Suomen sote- ja maakuntahallinto tulisi rakentaa. Kyllä sosiaali- ja terveydenhoidon sekä aluehallinnon kehittämisen tulisi olla kansallisella vastuulla. Jopa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan sairaan- ja terveydenhoidon resurssien jako kuuluu kansallisille viranomaisille. Uudistusten kaaduttua sotepalvelujen ulkoistamisen tulva kunnissa voi olla edessä. Samalla päätösvalta maakunnista lipuu keskushallinnon norsun-luutorneihin. Julkinen talous ja palvelut heikkenevät ja rikkaat rikastuvat; opposition vaiko ilakoivien professoreiden tahdosta?
Vaalilupaustenkaan ei tulisi johtaa vastuiden ulkoistuksiin. ”Verotuksen uudistaminen” merkitsee käytännössä verojen kiristyksiä, ”miljardiveroale” menojen leikkauksia ja rakenneuudistuksia. Lisävelkakin siirtyy tulevien harteille. Laman tömähtäessä ulkoistukset eivät taida auttaa; entäpä sitten?