Kolumni

Rauno Lämsän kolumni: Asiallisuutta! –Ilmastokeskustelu käy ylikierroksilla

”Ilmastokeskustelu karannut Suomessa ylikierroksille”, viestitti Petteri Taalas Metsäpäivillä 31.10.2019. Taalas on Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri. Hänen asemassaan olettaisi olevan kattavin tietämys ilmastonmuutoksesta maailmanlaajuisesti. Puheenvuoro ansaitsee tarkan tutkinnan. Sanoma välittyi: ilmastonmuutoskeskustelu Suomessa poikkeaa siitä, mitä se on muualla. Hänen mukaansa keskustelu metsistä ja ruuasta on karannut ylikierroksille.

Suomi on kärkipäässä metsien hoidossa ja puhtaan ruuan tuotannossa maailmanlaajuisesti. Olemme jo tehneet yli, mitä muut eivät ole. Siitä huolimatta luodaan kuvaa siitä, että Suomi on häntäpäässä ilmastotoimien toteutuksessa. Meidän tahdotaan hoitavan naapureiden töppäykset.

Tiivistäisin Taalaksen puheenvuorosta kaksi pääviestiä: 1) metsien nielujen lisääminen ei ilmastonmuutosta pysäytä ja 2) ruoan osalta isot ja pienet asiat ovat sekaisin. Eli metsien hakkuut ja niiden kohtuulliset lisäykset eivät muodosta merkittäviä ongelmia. Yhtä lailla naudanlihan tuotannon syyllistämiselle ei ole sijaa, päinvastoin kuin trooppisten soiden tuottamille metaanipäästöille. Nurmiviljelyä ja tuotantoeläimiä tarvitaan.

On tärkeää palata asialliseen ilmastokeskusteluun. Ei ole syytä vähätellä niitä ilmastonmuutoksen torjuntatoimia, mitä Suomessa toteutetaan. Metsäluonnon monimuotoisuuden huolta pitämistä on hyvä jatkaa. Ansio kuuluu metsävarojamme lisänneelle metsänhoidolle.

Keskustelussa on tarpeen pitää suhteellisuudentaju. Tämä koskee sekä Suomessa että EU:ssa käytävää ajatusten vaihtoa. Euroopan osuus päästöistä on noin 8 prosenttia. Niinpä Eurooppa ei yksin hoida maailman ongelmia. Maailman päästöt lisääntyvät sopimuksista huolimatta, kiitos muun muassa Kiinan. Sentään Pohjoismaissa vähennyksiä on nähtävillä.

Pääsihteerin esittämä keskeisin keino torjua ilmastonmuutosta saa tukeni: vain fossiilisten polttoaineiden ja energian käytön vähentäminen on tie kohti parempaa. Miten öljyn, kivihiilen, maakaasun ja turpeen käyttö lopetettaisiin maailmassa ja panostettaisiin uusiutuviin energialähteisiin ja energiatehokkuuteen? Ei ole helppoja ratkaisuja löydettävissä talouskasvuun tuudittautuessa ja väestönkasvun jatkuessa etenkin Afrikassa. Uusiutuvan energian käyttö on muutamia prosentteja fossiilisten polttoaineiden käytöstä.

Eri puolilla Suomea toteutetaan uusia toimia. Toivottavasti hiilivapaa Helsinki näkee päivän valon vuoteen 2029 mennessä. Samoin turpeen käyttötavoille toivoisi löydettävän tutkimuksissa uusia väyliä, muun muassa kasvualustoina. Suomi on soiden maa. Kyse on, miten sitä hyödynnetään.

Koulutuksessa, tiedotuksessa ja kulutuskäyttäytymisessä tarvitaan selkeitä muutoksia. Näin on, vaikka Suomi hyötyy ilmastonmuutoksesta pitemmän päälle. Peruskoulusta ja YLE:n ajankohtaisohjelmista lähtien tulisi antaa kasvun eväitä, ettei ilmastonmuutoksesta tule kokea ahdistusta, ainakaan Suomessa. Tiedon lastusia tulisi kiidättää: metsienhoito on ylisukupolvellista, puurakentaminen betonisoinnin sijaan on ilmastoteko, puuvillatuotteet korvataan pian puutuotteilla, lähituotantoon tukeutuessa maailma puhdistuu hiukkasen, lentovero ei estä lentoliikenteen kasvua ja niin edelleen.

Yksityisautoilusta luopuminen kaupungeissa tulisi nostaa kärkipäähän; josko jokin poliittinen liike esittäisi ilmaista joukkoliikennettä veronalennusten sijaan Helsingissä. Samoin josko rakennerahastovaroilla rakennettaisiin sähköautojen latauspisteitä Kuusamoa myöten yhteiskunnan vastaantulona vuosikymmen silmällä pitäen?