”Ollila oli kotiseutuaan rakastava pohjoisen ihminen, jolle Lapin asia oli aina ensin. Lapissa kasvaneen miehen mutkaton ja suora elämänasenne, sosiaalisuus ja huumorintaju olivat Ollilan ominaispiirteitä.” Luonnehdinnat ovat lainausta Esko Ollilan muistokirjoituksesta Helsingin Sanomissa 17.1.2019.
Esko Ollilan poismeno 1.12.2018 toi minulle menneiden muisteluja. Hän oli Suomen Pankin johtaja vuosina 1983-2000 ja toimi valtiovarainministerinä esimiehenäni vuosina 1986-1987. Kehitysaluerahaston toimitusjohtajuus toi hänelle aluetuntemusta. Muisteluni siivittivät haikeuksia ja muutosten vertailuja. Tapasimme virallisissa ja epävirallisissa tilaisuuksissa. Kuvattuihin luonteenpiirteisiin voin yhtyä. Pohjoisen mies tuki pohjoisen kasvavaa nuorta.
Aiemmin ministereiden kanssa asiointi oli mutkattomampaa. Nyt ministereitä ympäröi erityisavustajien armeijakunta ja työn paljous kansainvälisine ulottuvuuksineen. Nyt tarvittaisiin suoraviivaisempaa tiedonvälitystä. Erityisavustajiin liittyvä päätöksentekosuodatin heikentää kulloisenkin ministerin asioihin perehtymistä. Tietämystason paljous ja tarpeet tukahduttavat aitoa poliittista päätöksentekoa.
Tietotulvan rinnalla tekniset muutokset ovat olleet valtavia. Konekirjoittajien aikakaudesta ollaan siirrytty itsekirjoitettavaan tekstin tuottamiseen tietokonevälineillä. Langattomien välineiden avulla muistioita syntyy milloin ja missä tahansa. Liimaa ja leikkaa -tekstin tuottaminen manuaalisesti on hävinnyt. Lankapuhelinyhteydet keskusten kautta ovat mennyttä aikaa.
Virkamiesten vastuutahot 1980-90 –luvuilla olivat kattavampia ja laajakantoisempia. Piti olla asioiden ytimessä tietotason osalta. Tänään lähes joka rasahdukseen keksitään jokin uusi virka tai tehtävä. Vastuuasiat ovat liian suppeita. Nyt johto- ja muut koordinointiryhmät vievät tarpeettomasti työtunteja. Samoin erilaiset projektit, törmäämöt ja twitter-asioinnit korostuvat hallinnon riennoissa. Kaiken kaikkiaan useissa asioissa näyttää juuri olevan monta sopan keittäjää; määrän lisääntyessä EU-puheenjohtajuuskaudella.
Vastaavasti nykyinen somekulttuuri mahdollistaa asioiden tilan herkeämättömän seurannan ja valitusten virran. Toisinaan tulee vaikutelma, että tiedotusvälineet tekevät enemmän politiikkaa kuin poliittinen päätöksentekokoneisto.
Näkemykseni on, että hallinto on unohtanut kovan työnteon merkityksen. Keskitytään osin näennäisasioihin. Virkamiesten persoonallisuuksia ei ole liiemmälti. Toruttua Bror Wahlroos –tyyppiä tarvittaisiin tehokkuuden luomiseksi. Työskentelin hänen kanssaan mm. yritystukineuvottelukunnassa. Sen pöydällä olivat 1990-luvun alussa mm. Rukan asiat, jotka jälkikäteen avautuivat pahempina. Nyt pohjoisen aurinkokin pilkistää. Kuka uskaltaisi viestittää, että valtionhallinnossa on tätä nykyä kolmasosa liikaa väkeä?
Digitalisaatio ja tekoälyn soveltaminen muuttavat laajasti työtä. Osa työtehtävistä poistuu ja samalla syntyy uudenlaista työtä. Digitalisaatio ja tekoäly muuttavat myös koulutusta, tutkimusta ja korkeakouluja. Hallinnon näkökulmasta ne voimistavat paikkaan sitomattomien työpaikkojen mahdollisuuksia. Etäisyydet ovat menettäneet merkitystään. Työtehtäviä voi hoitaa sähköpostilla yhtä hyvin Kuusamon Lehdossa tai Penttilänvaaralla taikka Miamissa ja Singaporessa asti. Onko aihetta työtehtävien siirtoon Pohjois-Suomeen?