Rovaniemen taloushuolet näyttävät herättävän paikallisia päättäjiä uudenlaisesti. Huolet ovat myös yhä yleisempiä kautta Suomen kuntakentän. Osa Rovaniemen päättäjistä viestitti tarpeesta matkailijoiden yöpymisen yhteydessä perittävään maksuun syyskuun alussa. Turistivero tai –maksu, kaupunkivero tai inframaksu nähtäisiin yhdeksi välineeksi kaupungin taloustilanteen parantamiseksi.
Turistimaksu on varsin yleinen Euroopan ja maailman kohteissa. Kukaan ei tunnu nurisevan laskua maksaessaan. Järjestelmään on totuttu. Miksei meilläkin?
Maksua on aiemmin esitetty eri puolilta Suomea. Hanke on kaatunut tulkintaan veroluonteisesta maksusta ja lain säätämistarpeesta. Ajat ja toimintaympäristö muuttuvat; nyt olisi tilaisuus idean konkreettiselle edistämiselle, nimenomaan ympäristönsuojelun näkökulmasta. Matkailijan tulisi tuntea vastuunsa luonnosta ja ympäristöstä. Luonto hyvinvoinnin lähteenä ei tule eikä säily itsestään.
Mutta, heti kun kunnon ideoita pyöritellään, löytyy nyky-Suomesta vastustajia. Matkailu- ja ravintola-ala tyrmäsi ajatuksen erittäin huonona ideana. Maksujen korvamerkitseminen matkailun kehittämiseen ei mukamas onnistuisi. Sen sijaan varustamotuki luonnistuu.
Sinänsä Rovaniemen suunnalta ideoitu maksu perusteltiin huonosti. Kaupungin ”pohjaton kaivo” kaipaa muita tilkkeitä. Kestävän matkailun turvaamiseksi turistimaksu voisi olla sitä vastoin järkevä. Ellei vastaavaa turistimaksujärjestelmää olisi käytössä laajalti muualla, olisi tarpeetonta huuhailla sellaista Suomeen.
Turistimaksu voisi kattaa kaikki majoituskohteet. Sen käyttötarkoitus tulisi nivoa matkailun kielteisten haittojen minimoimiseen. Vaativat matkailijat rasittavat luontoa. Roskaamista on riittämiin. Jäte- ja vesihuollon kunnostus- ja siivoustarpeita jne. ilmaantuu lisää. Kuusamon tyyppisissä matkailukohteissa sairaalapäivystykset voivat kasvaa turistivirtojen myötä. Eli kohteita olisi riittävästi.
Retkeilijät tuntevat paremmin vastuunsa. Kansallispuistoissa kävijöidenkin osalta on vastikään esitetty mahdollisuutta periä jokin maksu. Roskaamista pohditaan jo sakotettavaksi. Kansallispuistotkaan eivät säily itsestään, vaan jatkuvaa kunnostusta tarvitaan.
Turistimaksun vapaaehtoisuus ei kanna. Tarvitaan selkeä lainmuutos. Näkisin, että Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan maakuntaliitot voisivat olla asiassa aloitteellisia. Tänä ilmastohypetyksen aikana aktiivisuus saisi tuulta purjeisiin. Maakuntien vireyttä kaivataan. Muutoin mahdollisuuksien tarjonta voi tyrehtyä.
Kuvaavaa on, että yhtä arktista keskusta kaavaillaan joko Turkuun tai Helsinkiin, muttei arktisille perukoille. Yhtä lailla Satakunta-Etelä-Karjala vyöhyke kuvaa itseään pohjoisena kasvuvyöhykkeenä. Onko se oikein maailmanlaajuisessa markkinoinnissa? Ken tietää.
Onneksi Lapin matkailuparlamentti viestitti äskettäin mahdollisista toimista. Yhteistyöllä on listattu 100 vastuullista matkailutekoa. Tuulen vireen kääntämiseksi oikeaan suuntaan puun istutuskampanjan ohella näyttää tarjoiltavan arjen tekoja: kertakäyttöastioista luopuminen. lähiruoan käyttö, ladattavat led-kynttilät, paikalliskulttuurin arvostus ohjelmapalveluissa, käytettyjen varusteiden kierrätys, jätteiden kompostointi, jopa koirien, maalämmön käyttö jne. Merkille pantava pyrkimys on hiilineutraali hiihtokeskus.
Milloinkahan Koillismaa saavuttaa sellaisen statuksen? Toivottavasti Thomas Cookin kaltainen pyörremyrsky ei saavuta koilliskairaa.