Kolumni

Rauno Lämsän ko­lum­ni: On kulunut 4 vuotta – Missä on Kuu­sa­mon bio­mas­sa­ja­los­ta­mo?

Työn alla on 300 uutta työpaikkaa. Kyse on 200 miljoonan euron biomassajalostamosta. Jokseenkin näin tiedotettiin ilosanomasta Kuusamossa elokuussa 2015. Sanoma oli muutoin etuajassa biostrategiahuumassa.

Nyt on kulunut 4 vuotta ja muutamia itusia. Missä tilassa toivottu hanke on? Suurten investointihankkeiden suunnittelu vie luonnollisesti aikansa. Niihin liittyy liiketaloudellisia tietoja, joista ei ole perusteltua tiedottaa.

Moni odottaa silti jo tapahtuvan jotakin. Yleisistä puitteista on aika odottaa tiedon murusia ja tuloksia, missä mennään. Tiedottaminen ja tiedon saanti pelkästään kaavoitus- ja yhdyskunta-asioista ei ole riittävä. Hankkeen selvittelyyn on sentään osoitettu veronmaksajien varoja.

Yrittäjiä ja yrityksiä taitaa olla vaikea löytää hankkeen siivittämiseksi. Poliittiset suhdanteet lisäävät toimintaympäristön hämäryyttä. Liiketaloudellisesti kannattava hanke vetää yrittäjiä. Rahoituksen järjestyminen ei ole este nykypäivän Suomessa.

Monialainen biojalostamo olisi tuiki tarpeen Kuusamon tulevaisuuden vahvistamiseksi. Jatkojalostuksen kannattavuuden parantaminen edellyttäisi ylipäätänsä tarvetta metsänhoidollisille toimille.

Samanlaisia investointeja suunnitellaan maan muissakin kolkissa. Suuremmatkin hankkeet näyttävät kohtaavan toteutusongelmia. Kemin ja Kemijärven isot hankkeet ovat vieneet päähuomion. Taustalla kehitellään Kuopion ja Paltamon investointeja. Mutta, paikallinen hanke hyvin suunniteltuna voi olla yhtä lailla kannattava ja elinkelpoinen.

Kattava biotuotetehdas veisi eteenpäin ilmastotavoitteiden saavuttamista Koillismaan perukoilla. Paikkakunnan energiaomavaraisuus on lähitulevaisuuden elämisen tae. Panostaminen uusiutuvaan energiaan merkitsisi juuri tätä. Tällöin monialaisuus edellyttäisi muun muassa kaupungin, yrittäjien, tuottajien, matkailun ja kaupunkilaisten saumatonta yhteistyötä. Alueen luonnonvarojen sekä bio- ja kiertotalouden hyödyntämisellä tulisi pyrkiä energian ohella lähiruoan tuotannon omavaraisuuteen, jätteiden täysimääräiseen uudelleenkäyttöön ja monituotteisuuteen ja niin edelleen.

Ylevästi sanottuna tulisi pyrkiä kestävään alueen ja matkailun kehitykseen. Viisaammat taitavat puhua ekologisesta kestävyydestä. Matkailussakin tulisi tehdä uusi askel ajan hengessä.

Alueen luontaisten luonnonvarojen hyödyntäminen tarjoaa mahdollisuuksia lämmön ja sähkön, polttoaineiden ja eri biotuotteiden – pakkauksista lääkkeisiin asti - valmistamiseen. Monialaisuus ja –yhteistyö tarjoaisi ja palvelisi asiakkaita. Asiakkaiden ja yritysten löytäminen voikin olla yhä hankalampaa lähivuosikymmeninä.

Paikallisuuden ohella tarvitaan pitkäjänteisyyttä ja aitoa sitoutumista. Laaja-alainen yhteistyö kannattaisi sitoutumista koko Koillismaan kehittämiseen. Kyse ei ole pelkästään yhden tai kahden paikallisen avaintoimijan suunnitelmista. Kyse tulisi olla koko paikkakunnan yhteisestä ponnistelusta, yhteismetsää myöten.

Suunnitellun hankkeen kaatumista ei odottaisi suuren innostuksen ja hehkutuksen myötä. Hyvää kannattaa aina vartoa hetkisen.

Joutuu silti kysymään, onko hanke kainuulaisittain ”reikelissä”? Jos on, pitäisiköhän katseeni kääntää vuoteen 2021 ja/tai 2023?