Tiedonvälitys on nykyisin nopeaa. Silmänräpäyksessä tiedämme maapallon toisen puoliskon tapahtumista. Se on laajuudeltaan massiivisesti kasvava. Se on yhä enemmän kansalaisten ajatuksia ja arvostuksia ohjaileva. Sosiaalinen media on muodostumassa sellaiseksi. Tietoa monistetaan ja levitetään. Uutisoinnin aikakausi on muuttunut ja muuttumassa.
EU-vaalit Ranskassa voittaneen liikkeen nuori johtohahmo hehkuttaa, että paikallisuus on edistystä. Onko sitten paikallinen uutisointi edistystä nopeutuvassa tiedonvälityksessä? Vai esimerkiksikö YLE?
Maaseudun Tulevaisuus julkaisi huhtikuun alussa YLE-gallupin. Sen tulokset ovat huomion arvoiset. Tulosten mukaan maaseudulla asuvat eivät saa vastinetta YLE-verolle. Ammattiryhmistä tyytymättömimpiä YLE-veron maksajia ovat yrittäjät ja maanviljelijät. Kaupunkien vihreät ovat tyytyväisimpiä YLE:n palveluihin.
Tuntemukseni on, että YLE on etääntynyt niin sanottujen pienten ihmisten ja maakuntien eri kolkkineen asioiden uutisoinnista. Piilovaikuttamisesta on syntynyt päivän käsite. Suomalainen elämän muoto on hämärtynyt viestinnässä. ”Taistelevat Isis-vaimot” synnyttävät suurempaa huolta kuin tavallisten suomalaisten arkipäivän askareet ja huolet. Pihtiputaan mummoa ei kukaan taida huhuilla eetterissä.
Menestyvä tiedonvälitys on lähellä ihmistä. Nyt tarvitaan moniäänistä maakuntalehdistöä. Koillissanomien päätoimittaja toteaa lehdestään ”Olemme koillismaalaisen sielunmaiseman tulkki”. Siinä on haastetta kerrakseen. Koillissanomilla on omistajavaihdoksesta riippumatta edellytykset menestyä paikallisena äänitorvena ja olla mukana seudun hengessä. Viime vuosien valtakunnalliset arvostukset viitoittavat tietä. Tarvitaan keskittymistä paikallisten uutisten kertomiseen ajassa ja hetkessä paperi- tai internet-versiona. Kuka niitä välittäisi, ellei seudun perustaan kiinnittynyt uutisoija.
Paikallislehden ongelmaksi voi tulevaisuudessa muodostua varsinaisten lehtitalojen artikkeleiden ja uutisotsikoiden pyörittäminen. Yritän perehtyä työni puolesta eri alueiden tapahtumiin mm. käymällä läpi eri maakuntalehtien päivittäistä satoa. Viime aikoina eri maakuntalehdissä on alkanut pyöriä samat jutut. Keskimääräisesti 20 sivun lehdestä varsinaista paikallista juttua voi olla 4-5 sivua.
On tärkeää säilyttää paikallinen tai alueellinen leimansa ja ominaispiirteensä. Kiireisen yhteiskuntahälinän keskellä on hyvä saada perehtyä syvällisimpiinkin uutisaiheisiin, esimerkiksi kattavampien henkilöhaastattelujen muodossa. Tässä Koillissanomat on petrannut juoksuaan.
Menestyvä tiedonvälitys on myös avointa. Joissakin suhteissa some-uutisointi on kehittymässä tuomioistuimen korvikkeeksi. Sellaista ei soisi tapahtuvan. Koillissanomien ”meille soitettiin” –palsta on pääasiallisesti elähdyttävä. Vielä enemmän se olisi tuntojen tulkki, kun esiinnyttäisiin nimellä.
Niin, paikallisuus on edistystä. Tuloksekkaat ilmasto- ja energiaratkaisutkin tulevat olemaan hajautettuja. Paikalliset ihmiset tekevät niiden hyväksi enemmän kuin hypettävät liikkeet. Lapin Kansan mainosta mukaillen Koilliskairasta on kerrottu tarinoita iät ja ajat, mutta ei vielä kaikkia.