Yhteiskunnassa tapahtuvat muutokset eivät yleensä ole yhtäkkisiä vaan ne tapahtuvat vähitellen. Sen takia muutosta ei huomata, eikä siihen reagoida silloin kun kehitykseen puuttuminen olisi vielä mahdollista.
Lapsuuteni Suomessa elettiin nykyistä vaatimattomammin, mutta jonoja ei ollut. Nykyisin jonottaminen on arkipäivää jopa siinä määrin, että sitä pidetään täysin luonnollisena asiana. Kauppojen kassoilla on pitkät jonot, virastoissa on varauduttava jonottamiseen, samoin teleoperaattorille tai mille tahansa toimijalle soitettaessa.
Viime vuosisadan loppuun asti Suomi oli palveluyhteiskunta, sen jälkeen se on muuttunut itsepalveluyhteiskunnaksi.
Palvelujen on niiden tarjoajien näkökulmasta tapahduttava kustannustehokkaasti eli mahdollisimman pienellä työvoimalla, minkä seurauksena niiden hoitaminen asiakkaan näkökulmasta on tehotonta, aikaa vievää ja kallista.
Kuluttajan toiveet eivät nykyajan Suomessa ole yritystoiminnan primaarisin asia, vaikka niiden kuuluisi olla.
Nykyisessä yhteiskunnassa on runsain mitoin totalitarismin luonteisia piirteitä. Ne eivät ole samalla tavoin ilmeisiä kuin aidosti totalitaarisissa järjestelmissä, mutta ne ovat olemassa ja havaittavissa monissa modernin elämän tunnusmerkeissä. Yksityisellä ihmisellä on toki oikeutensa, mutta hänet on samalla sidottu yhteiskuntaan lujemmin kuin koskaan ennen.
Elämä on kulkemista ongelman ratkaisusta uuteen ongelmaan. Erilaiset käytännöt kuten vaikkapa laskujen maksaminen kehittyvät – tai paremminkin muuttuvat – niin nopeasti, että heti kun yksi käytäntö on tullut tutuksi, on opeteltava uusi.
Ihminen on seuratumpi, vartioidumpi kuin koskaan. Hän tunnistautuu eli todistaa henkilöllisyytensä lukemattomia kertoja joka päivä. Tavallisin päivittäinen rutiini on tunnuslukujen naputteleminen erilaisiin teknisiin laitteisiin.
Kalliin ja monimutkaisen järjestelmän ylläpito vaatii valtavasti energiaa, erityisesti sähköä. Tulevaisuuden merkittävä kysymys onkin sähkön tuottamisen problematiikka.
Suomessa on tällä hetkellä 700 tuulivoimalaa, jotka tuottavat kuusi prosenttia Suomen sähkönkulutuksesta. Jotta tuulivoima tuottaisi vähänkään merkittävän osan sähköntarpeesta, voimaloita täytyisi olla monta kertaa enemmän. On oletettavaa, että Suomen autioituneet kylät täytetään ennen pitkää tuulivoimapuistoilla, sillä kaupunkeihin niitä tietenkään ei voida sijoittaa. Näin kehityksestä tipahtaneet syrjäseudut palautetaan väkipakolla osaksi nykyaikaista sivistystä.
Iltapäivälehdissä kaupan kassat valittavat asiakkaiden hidastelusta kauppajonoissa, kun nämä eivät ymmärrä käyttää lähimaksua tai peräti maksavat käteisellä. Kaupan kassoille voi todeta, että harmi on lyhytaikainen, sillä heidät itsensä on pian saneerattu tehokkaamman systeemin tieltä. Itsepalvelukassat ovat lisääntyneet maailmalla vauhdikkaasti jo vuosikymmenen ajan. Ruokakaupat eivät tulevaisuudessa tarvitse muita kuin hyllyntäyttäjiä henkilökunnakseen ja kunhan robotit vielä tästä kehittyvät, eivät enää heitäkään.
Historian todistuksen mukaan mikään, mikä on kerran keksitty, ei jää käytön puutteessa nurkkaan pölyttymään. Ahneus vie viljan pellosta ja palvelut palvelujen tarvitsijoilta. Maailma muuttuu, mutta jonot eivät lyhene, palvelu ei parane, kaikki kallistuu, ja artisti maksaa kaiken.
Sitä sanotaan edistykseksi. Eläköön uljas uusi maailma.