Talous ja voiton tavoittelu ovat nousseet yhteiskunnassa yhä tärkeämpään asemaan. Lähes kaikkea ihmisen toimintaa määräävät markkinat, jotka ovat jonkinlainen moderni versio keskiajan Jumalasta.
On kuitenkin elämänalueita, joilla voiton tekeminen on vaikeaa, jos toiminnalle asetetaan tasavertaisuuden ja oikeudenmukaisuuden kaltaisia vaatimuksia. Terveyden- ja vanhustenhoito ovat tällaisia aloja.
Aiemmin hyvän yhteiskunnan merkkinä pidettiin tasapuolista koulujärjestelmää ja terveydenhoitoa. Tämän ajan päättäjät sen sijaan tuntuvat ihailevan enemmän amerikkalaista mallia yksityiskouluineen ja sairausvakuutuksineen, sillä siinä määrin innokkaasti Suomea viedään markkinoiden määräämää taloutta ja yksityistämistä kohti.
On vaikea ymmärtää, mitä lisäarvoa Yhdysvaltain republikaanien systeemi toisi Suomen koulutus- ja terveydenhoitojärjestelmiin. Markkinatalouden ei pitäisi olla itsetarkoitus. Se on ymmärrettävä ennemmin välttämättömäksi pahaksi, koska muut järjestelmät ovat osoittautuneet vielä huonommiksi.
Kapitalismin ainoa tarkoitus on tehdä rikkaista entistä rikkaampia. Miljonäärit ovat seuraus yhteiskunnan sairaudesta, eivät todiste sen toimivuudesta.
Nobel-palkitun professorin Bengt Holmströmin näkemys siitä, että Suomi tarvitsisi lisää Björn Wahlroosin kaltaisia rikkaita sijoittajia, on lapsellinen ajatus. Samaan hengenvetoon on todettava, että niin kauan kuin ihmiset ovat järjettömiä kuin vasikat, markkinatalous on ainoa järjestelmä, joka toimii.
Viime syksynä eräs oululainen kaupunginvaltuutettu erehtyi puhumaan ihmisroskasta tarkoittaessaan syrjäytyneitä ja sai lokaa niskaansa, vaikka vain esitti vallitsevan näkökannan.
Yhden yksityisen hoivaketjun nouseminen julkisen repostelun kohteeksi ei sekään kerro syvemmin muusta kuin journalistien verenhimosta. Kohujen seurauksena vanhustenhoidossa tehdään näennäisiä korjauksia ja kohujen vaimennuttua palataan entisiin käytäntöihin, kun kellään ei ole todellista halua puuttua perusongelmaan eli rakenteisiin.
Ongelmana ei ole puheitaan huonosti harkitseva poliitikko eikä vihan kohteeksi joutunut hoivafirma vaan järjestelmä, joka on nostanut saalistamisen ylimmäksi ihanteekseen.
Yksityinen hoivafirma tekee sitä, mitä varten se on perustettu eli tekemään omistajilleen voittoa. Hartwall tekee tulosta oluella ja Jalostaja lihapullilla, yksityinen hoivaketju tekee tulosta huonokuntoisilla vanhuksilla.
Meidän aikamme on talouden ja rikkaiden palvonnastaan niin sokaistunut, että se ei halua myöntää järjestelmässä olevan mitään mätää. Hirveyksistä kimmastutaan vasta sitten kun ne osuvat omalle kohdalle. Ellei olisi vaalikevät, vanhustenhoidon laiminlyönnit vaiettaisiin kuoliaaksi.
Teknologisen kehityksen huidellessa omissa dystooppisissa avaruuksissaan tasa-arvoisuuden lisääntymiseen ja vaurauden tasaisempaan jakautumiseen johtanut kehitys on kääntynyt kulkemaan taaksepäin. Luokkaerot eivät enää vähene vaan kasvavat. Ääripäät karkaavat toisiltaan.
Pentti Saarikoski kirjoitti teoksessaan Onnen aika: ”Minulla menee huonosti. Kaikilla menee huonosti. Mutta joillakin menee hyvin.” Hälytyskellojen pitäisi soida siinä vaiheessa, kun joillakin menee hyvin siksi, että muilla menee huonosti. Se vaihe on juuri nyt.