Alakerta | Mikko Häme / mikko.hame@koillissanomat.fi
Ravustuskausi on jälleen alkanut. Se kirvoitti mieliin muistikuvia joskus 1960-1970-luvun vaihteen tienoilta Taivalkoskelta. Tuohon aikaan Iijoessa ja varmasti myös Kostonjoessa oli rapuja hyvin. Niitä oli aivan pyytää asti ja me Iijokirannan poikaset olimme myös mukana hommassa omilla pyydyksillämme.
Pyyntivälineemme eivät olleet kovin kaksisia eikä edes venettä tarvittu. Pyysimme rapuja rannalta ja toisin paikoin ihan sananmukaisesti rannalta käsin. Yleisin pyyntiväline meillä poikasilla ei ollut merta, vaan tietynlainen avopyydys.
Vahvasta rautalangasta oli tehty ympyrä ja ja sen sisään pingotettu verkkokangas. Pyydyksessä oli useamman metrin mittainen naru, jolla se saatiin heitettyä veteen ja koettua rannalta haarapäisellä kepillä. Syöttinä oli kalanpala ja kesäytynyt särki osoittautui parhaimmaksi. Näitä niin sanottuja oottopyytöjä käytiin kokemassa illan aikana useasti. Kokemaan piti mennä hiljaa ja nosto tehdä nopeasti etteivät ravut pakene. Saalista tuli ihan mukavasti.
Kun illat syksyä kohti pimenivät, rapuja alkoi saada paremmin. Keksimme ottaa avuksi myös taskulamput. Ravut nousivat itse Taivalkoskessa aivan rantaan veden rajaan. Kun valokeilassa näkyi rapu, ei muuta kuin niskasta kiinni ja sankkoon. Se oli sitä rannalta käsin -pyyntiä. Iltakaudet kuljettiin koskenrantaa ylös ja alas rapujen perässä.
Rapujen alamitta oli tuolloinkin 10 senttiä ja ravut mitattiin puusta tehdyllä erityisellä rapumitalla. Joskus ote pääsi vähän luistamaan ja rapu pääsi nipistämään saksella. Rapuja ei pyydetty syötäväksi eikä muistini mukaan meillä kotona niitä koskaan syöty. Jollekin välittäjälle ravut myytiin ja väliajat säilytettiin sumpussa. Kuitteja ei rapukaupoista saatu, mutta mukavaa tienestiä. Eikä siihen aikaan poikasilla tarvinnut olla mitään ravunpyyntilupia.
Nyt kuuluvat ajat olevan toiset. Rapurutto on jyllännyt Iijoessa jo vuosia ja pyytäjät vähentyneet sitä kautta minimiin. Eivätkä nykyajan taivalkoskelaisnuoret taida enää olla mukana millään tavoin ravunpyyntikuvioissa. Niin se maailma muuttuu.
Mikko Häme