Posion järvenrannoilla kasvaneena ravut ovat jääneet vieraiksi. Ensimmäinen kosketus taisi olla nuorukaisena kun riiuureissulla Taivalkoskella tuli omituisia otuksia eteen.
Vanhemmiten ravut ovat tulleet tutuimmiksi. Kesäisin niitä tulee jopa syötyä tuttavapiirissä. Joka kerta rapukekkereiden alkaessa muistuu vain mieleen, että rapuveitsen käyttöä olisi hieman pitänyt harjoitella, mutta kyllä sen muutaman ravun jälkeen jopa posiolainen taas oppii.
Kuitenkin kesäloman lopulla ravustuskauden alkaessa sattui tappaus, joka saattaa sysätä kiinnostuksen rapuja kohtaan uudelle tasolle. Olen mökkirannasta seurannut, että lahden vastarannalle ilmaantuu loppukesästä kohoja, mertoja. Kerran myös rapujuhlien ravut hankkinut kertoi niiden olevan Oulujärveltä, juuri sieltä vastarannalta.
Kun lisäksi katiskassa moljotteli eräänä päivänä puolenkymmentä isohkoa ahventa ja seuraavana päivänä kaksi rapua, syttyi älynväläys. Ravustus saattaisi olla paitsi helppoa myös mukavaa.
Oulujärvessä rapuja on, mertoja saa kaupasta ja neuvoja netistä ja paikallisilta asukkailta.
Lisäksi sain ystävällisen neuvon jonka mukaan ravustamassa ehtisi hyvin käydä viikonloppuisin. Perjantaina merrat veteen ja sunnuntaina näppärästi työmatkalla käväisisi Oulujärvellä kokemassa saaliin.
Hanke on niinsanotussa innostusvaiheessa.
Harrastuskalastaminen on muutenkin edennyt suotuisasti. Kolmisenkymmentä vuotta sitten hankittu haspeli on edelleen iskussa.
Vuosien kuivatuksen jälkeen viehe pääsi veteen ja katso. Saaliina oli heti hauki, ei niin kookas mitä Kuusamon Soiviojärvestä, mutta silti hyvällä alulla kasvussaan.
Osaltani kalastusta voisi luonnehtia projektikielellä satunnaiseksi toteutusvaiheeksi.
Perhokalastus on myös jäänyt hieman telakalle. Tänä kesänä sekin on edennyt. Paikkasin kahluuhousuihin säilytysaikana tulleen reiän.
Suunnitteilla on, että perhoa voisi tarjota syksyn myötä yhden tutun pienen joen kaloille.
Jos vaikka kalastuskärpänen toden teolla iskisikin, yhdestä periaatteesta en anna periksi. Talvella en virvelöi.