Kolumni

Reijo Jokisen ko­lum­ni: Kipua

Meistä jokainen on varmasti jossain vaiheessa elämäänsä kokenut jonkinlaista kipua. Se, millä tavalla kivun tuntee, riippuu ihmisestä. Erilainen kipukynnys vaikuttaa siihen. Usein kysytään, kun jotain tapahtuu, sattuiko tai kävikö kipeää. Riippuu tietenkin siitä, mihin on tottunut, kuinka kivun kokee.

On ihmisiä, jotka jatkuvasti tahtoo kolhia itseänsä. On myös erilaisia urheilulajeja, joissa pienet ja vähän isommatkin kolhut ovat arkipäivää. Jotkut eivät pienistä välitä mitään. Missä menee sitten se raja, että kipu menee sietämättömäksi. Onko se sitä, kun sanotaan jonkun kierineen tuskissaan.

Kipu ja tuska, mitenpä ne erotat toisistaan. Itse olen joskus miettinyt, että hetkittäinen kova kipu ei ole vielä tuskaa. Tuskaksi se muuttuu, kun se jatkuu pitempään, eikä helpota mitenkään.

Miksi tällaista kirjoitan, johtuu siitä, että viime viikolla alkoi selässä alhaalla oikealla tuntua kipua. Alkuun ajattelin, että pieni kipu saattoi tulla harjoitusten vetämisen yhteydessä tekemistäni liikkeistä. Eipä asia niin ollutkaan, kun lopulta tuskan hiki otsallani pyörin sängyssäni. Niinpä päädyin soittamaan apua paikalle.

Mukavasti ja rauhallisesti toimineet ensihoitajat kuljettivat minut Kuusamon terveyskeskukseen jatkotoimenpiteisiin. Siellä sairaanhoitajat ja lääkäri ottivat tutkittavaksi ja hoidettavaksi. Kivun ja tässä tapauksessa tuskani syyksi löytyivät virtsakivet. Sain tietysti tulehduskipulääkettä. Oloni helpottui melko nopeasti. Minut vietiin myös röntgeniin kuvattavaksi. Sen perusteella saatiin varmistus virtaskivestä.

Tämä oli toinen kerta, kun virtaskivet veivät minut Kuusamon TK:hon. Edellisellä kerralla jouduin käymään mutkan Oulussa, jossa kuvaus voitiin tehdä.

Haluankin nyt samalla kiittää Kuusamoa siitä, että kunnollinen kuvauslaitteisto on hankittu terveyskeskukseen.

Laitteen avulla voidaan tehdä monia tärkeitä kuvauksia, joiden avulla oikeanlainen hoito saadaan aloitettua mahdollisimman nopeasti.

Ei myöskään voi unohtaa TK:n miellyttävää ja osaavaa henkilökuntaa. Kaikilta sain hyvää hoitoa ja ohjeita, sen reilun parituntisen aikana, jonka vietin hoidettavana.

En malta olla palaamatta siihen kovaan kipuun / tuskaan, jonka sain kokea virtsakivitulehduksen aikana. En kyllä toivo kenellekään vastaavaa. Valitettavasti asiat vain ovat niin, että jotkut joutuvat kokemaan kovaa kipua / tuskaa erilaisten sairauksien, loukkaantumisien tms. johdosta. Siksi kyllä arvostan korkealle hyvää hoitoa ja kunnollisia laitteita, joiden avulla asioita voidaan hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Senkin ymmärrän, että jotkut ovat asioista eri mieltä kanssani. Tuon vain esille sen kannan, miten itseni kohdalla asiat ovat sujuneet. Mielestäni emme koskaan kehu tai kiitä liikaa. Tahtoo useasti olla toisinpäin.

Lisäksi olen aina sanonut, että moni asia ratkeaa ja helpottuu, kun siihen löytyvät oikeat syyt.

Omalla kohdallani en heti osannut aavistaa tuskani syyksi virtsakiviä, koska edellisellä kerralla kipukohta oli aivan eri kohdassa. Aina voi oppia uutta ja sen perusteella seuraavalla kerralla viisaampi ehkäpä parempi sanoa tietävämpi.

Nyt kun Sotekin sai uusia käänteitä, niin toivoo kyllä Kuusamon hoitotason jatkossakin säilyvän ainakin tuollaisena, että hyvä hoito on mahdollisimman pian saatavissa.

Loppuun voisikin sanoa, että pienten kipujen ja kolhujen kanssa kyllä pärjää. Kenellekään ei kyllä toivo tuskissaan kierimistä.

Kaikille hyvää kevään jatkoa ja liikunnan iloa, mikä omalta osaltaan saattaa joissakin tapauksissa olla hyvänä apuna.