Kymmenien vuosien ajan olen ollut mukana ohjaus-, koulutus- ja valmennustyössä eri lajeissa, niin yksilö- kuin myös joukkuelajeissa. Harvoin on ollut tunnetta, etten haluaisi jatkaa näitä hommia. Kaikessa tekemisessähän jokaiselle joskus tulee tunne, että pitäisikö lopettaa koko homma.
No hetken miettimisen jälkeen on taas valmis toimimaan. Silloin tällöin on huomannut, että jokin asia ei toiminut tai jotkut mukana olleet aiheuttivat liikaa ” häiriötä”. Nuo ovat niitä hetkiä, jolloin miettii, että vieläkö jaksan jatkaa. Aina on muistettava, että teen vapaaehtoisesti näitä hommia. Kukaan ei voi pakottaa minua niitä hoitamaan.
Voi kai todeta asioiden sujuneen kohtuullisen hyvin ja tekemisiini on oltu tyytyväisiä, kun vuonna 1972 aloitettu harrastus vieläkin jatkuu. Paljon on tullut eri-ikäisiä ohjattua ja valmennettua. Itselläni on usein tunne, että aina voi oppia uutta. Ehkä siinä on myös osa syy vieläkin jatkuvaan harrastukseen.
Jos lisäksi huomioi vuonna 1979 alkaneen ja yhä jatkuvan hiihdonopettajatyöni, niin kyllä kait sitä on ehtinyt useampaa ihmistä neuvomaan ja opettamaan.
Vuodet ovat opettaneet, onneksi ei Siperia, näkemään ja analysoimaan ihmisten tekemisiä. Sanoisinkin, että kohtalaisen hyvän virhesilmän avulla voin antaa monellekin neuvoja ja vinkkejä virheiden korjaamiseen. On muistettava, että pienikin jatkuva virheliike aiheuttaa pitemmän päälle suurempia vaivoja. Jalkaterä, polvi, lantio, selkä jne. on järjestys, josta virheasentoja voi etsiä. Tahtovat vielä samassa järjestyksessä edetä, mikäli niitä ei huomioida ajoissa.
Senpä takia koitan jatkuvasti kiinnittää huomiota oikeisiin liikkeisiin ja harjoitteisiin, jottei pääsisi syntymään vammoja.
Nuorille eri lajien urheilijoille yritän parhaani mukaan tuoda esille asioita ja harjoitteita, joiden avulla he voivat kehittyä omassa lajissa niin urheilijana kuin myös ihmisenä päivittäisessä elämässä. Hyvin sujuneiden harjoitusten jälkeen voin olla tyytyväinen ja samalla saan tietynlaista palautetta tekemästäni työstä. Onnistumiseksi voin myös lukea ne monet kerrat, kun nuori tai vanhempikin urheilija ja harrastaja on tullut kysymään vinkkejä ja neuvoja jonkin asian korjaamiseksi.
Kyllä on joskus tullut kovaakin palautetta, mutta kaikesta on selvitty. Yleensä keskustelemalla asiat ovat selvinneet. Onneksi ei ole tarvinnut karkuun lähteä ainakaan vielä. Nykyisin välillä tuntuu, että tämä kiireellisyys ynnä muu sellainen saa aikaan sen, että valmista pitäisi tulla heti. Ei jakseta keskittyä harjoittelemaan ja tekemään samojakin juttuja yhä uudelleen ja uudelleen. Oikeiden toistojen kautta asiat kehittyvät ja jopa automatisoituvat, jolloin homma sujuu kunnolla.
Kyllä sitä on itsekin tullut tehtyä tuhansia toistoja erilaisia liikkeitä, mitkä nykyään tuntuvatkin helpolta ja onnistuvat hyvin. Se on myös mukavaa, että lähes jokainen harjoitus ja jokainen mukana olija ovat erilaisia, minkä kautta tekeminen ei ole koksaan ihan samanlaista.
On tietysti paljon harjoitteita ja liikkeitä joita olen opettanut ja tulen opettamaan satoja jopa tuhansia kertoja. Kuitenkin tekijät ovat eriä ja siitä se erilaisuus ja vaihtelevuus syntyy.
Liikkuvuus on yksi tärkeä osa-alue, johon yritän vaikuttaa ja olla itsekin jonkinlaisena esimerkkinä. Kyllä nuoret ja vanhemmatkin voivat kehittyä tuolla alueella, mutta se vaatii pidempi aikaista työtä. Sanoisin, että päivittäinen venyttely saa jossain vaiheessa ihmeitä aikaan.
Ei kuitenkaan niin, kuten eräs voimailija aikoinaan meille sanoi. Ne verryttelevät, joita paleltaa. Paleltaa tai ei, niin omalla tekemisellä jokainen voi itseänsä kehittää, kun on samalla valmis ottamaan hyviä neuvoja vastaan.
Tsemppiä liikuntaan ja hauskoja harjoitteluhetkiä.