Pitkin alkusyksyä olen törmännyt useaan otteeseen asiaan, joka saa minun ihoni kananlihalle kauhistuksesta. Asia on se, miten ihmiset jaksavat ja voivat sekä millä tavalla tästä keskustellaan.

Minun korvaani kuulostaa vääristyneeltä ja pelottavaltakin mitä ollaan valmiita tekemään jaksamisen ja oman kelpaavuuden nimissä. Kuulostaa että vapaa-ajan laatu ei ole arvoisellaan paikalla, kun perustellaan omaa hyvää jaksamista sillä, että töissä jaksaa. Samaan aikaan kuitenkin sivuutetaan se, ettei vapaa-aikana enää jaksakaan. Onko uupumuksesta tulossa uusi normaali?