Alakerta |Pirjo Natunen pirjo.natunen@koillissanomat.fi
Eräänä saunailtana äidyimme ystäväni kanssa pohtimaan syvällisiä. Jossain vaiheessa kysyin häneltä, onko hän onnellinen. – Määrittele onnellisuus, hän sanoi. Saksalaisella säntillisyydellä hän halusi tietää tarkalleen, mitä olin kysymässä. Vastasin, etten pysty määrittelemään hänen onnellisuutensa mittareita, varsinkaan, kun kyse on tunnetilasta.
Herkästi arvioimme onnellisuuttamme katsoen itseämme ja elämäämme ulkoa käsin. Millaisena muut näkevät minut ja minun elämäni, millaista se on verrattuna naapurin elämään, mitä muut minulta odottavat. Olisin onnellinen, jos ja kun. Ainakin muodollisesti onnellinen.
Mitä se sitten on, onnellisuus? Onko se jokin pysyvä olotila? Onko kyse muoti-ilmiöstä? Onko onnellisuuden tavoittelu nyky-yhteiskunnassamme yliarvostettua, peräti ylellisyyttä? Näinköhän isoäitini aamulypsyllä pohdiskeli, onko hän onnellinen? Onneksi netti on pullollaan erilaisia onnellisuusblogeja, joista todennäköisesti löytää itselleen sopivat vastaukset.
Blogissaan Liian vahva rakastamaan 28.8.2014 Annu Palmu kirjoittaa – Minusta näyttää, että suomalaiset eivät osaa rakastaa itseään riittävästi. Eivät niin paljon, että yksittäisen ihmisen elämä ja yhteinen elämämme olisi niin hyvää kuin se voisi olla. Annu Palmu on kirjoittanut kirjan Rakasta itseäsi, löydä sydämesi viisaus ja voima.
Äkkiseltään kuulostaa hieman imelältä, mutta hän taitaa olla asian ytimessä. Kun on tyytymätön itseensä ja tekemisiinsä, kietoutuu helposti tyytymättömyyden ja negatiivisuuuden kierteeseen, jossa ei ole tilaa onnellisuudelle.
Kannattako ylipäätään pohtia, onko onnellinen? Eikö riitä, että elää vaan? Toki riittää. Sitä paitsi siinähän on vaarana, että toteaakin olevansa tosi onneton. Se vasta olisi kurjaa. Joku viisas on sanonut – Onni ei tule etsien, se tulee eläen. Tällä haulla muuten löytyy goolesta 4870 blogia!
Itse aion joka tapauksessa silloin tällöin pysähtyä havainnoimaan elämäni onnen pilkahduksia, ohikiitäviä hyvänolon hetkiä. Uskon, että huomaamalla ne, antamalla niille tilaa, niillä on taipumus kertautua. Silloin tällöin sattumalta huomaa olevansa riittävän onnellinen.