Voisiko Koillismaa olla rikastuttava yhteisö, jollaiseksi nykyaikaista työpaikkaa pyritään valmentamaan?
Miksipä ei. Jokaisen vain on opittava aika paljon itsestään, laitettava omat ajatuksensa likoon ja kestettävä myönteistä kannustusta, joka peräti kehittää omaa ajatusta oitis eteenpäin, ilman silmänmuljautuksia.
Rikastuttava yhteisö muodostuu oppikirjan mukaan kolmesta tekijästä: yhteisön haasteesta, rikastuttavalla tavalla toimivasta yhteisöstä sekä asukkaiden yhdensuuntaisesta toiminnasta.”
Olisiko koillismaalaisista sellaiseen toimintaan?
Puolangalla ja myös muualla Kainuissa pessimismipäivien henkinen perintö neuvoo vastaamaan oitis: ”Mitä se hyvejää.”
Niinpä niin. Herrojen kotkotuksiahan tällaiset ovat. Olkoon.
Mutta jos hellepäivän ajankuluksi kuitenkin edes hetken miettisi, mihin Kuusamossa, Posiolla ja Taivalkoskella tarvitaan asukkaiden ja ihmisten elämää rikastuttavaa yhteisöä. Mikä tällä yhteisöllä voisi olla se haaste toteutettavanaan, joka antaisi suunnan ja loisi energiaa yhteiselle työlle?
Filosofi Pekka Himasen esittelemässä työpaikan toimintamallissa alaiset ja johtajat pyrkivät kaikessa toiminnassaan kannustamaan toisiaan rikastuttavasti. Järkevissä käsissä olevissa yrityksissä tarjotaan työntekijöille valmennusta ja ratkaisuja, selkeitä tavoitteita ja tuloksia. Ja siis samoin sanoin, järkevissä käsissä olevassa kunnassa tarjotaan asukkaille ja työntekijöille valmennusta ja ratkaisuja, selkeitä tavoitteita ja tuloksia.
Yhteisön voima ja energia kasvavat ihmisten yhteisvaikutuksesta, joka on enemmän kuin kuka tahansa yksin olisi saanut aikaan. Vaikkapa iso kivi, joka ei liiku kenenkään omin voimin, liikkuu kevyesti koko kylän, eli yhteisön talkoilla.
Toinen sanoo, että pitää pyrkiä sellaiseen henkisen ilmapiiriin, jossa yhteisö toimii kuin innostava taitopeli.
Enpä ole ehkä tuota taitopeliä koskaan pelannut, mutta kyllä kiinnostaisi.
Hellepäivänä se voisi olla todella kivaa ja virkistävää.