Alakerta | Petri Karjalainen / petri.karjalainen@koillissanomat.fi
Tänä aamuna kello 10 kirjailija, päätoimittaja Reino Rinteen kunniaksi paljastetaan muistomerkki Oulankajoen Kiutakönkäälle. Rinteen syntymästä tulee heinäkuussa kuluneeksi sata vuotta.
Jos Rinne olisi juhlaansa seuraamassa, mitä hän tuumisi?
Hän olisi tyytyväinen paikan valintaan. Kiutaköngäs sopii miehelle, joka suojeli Kuusamon kosket.
Hän olisi tyytyväinen siihen, että tämä lehti kolahti aamulla postilaatikosta.
Ilman Reino Rinnettä ei olisi Koillissanomia. Ilman Koillissanomia ei olisi vapaita Kuusamon koskia.
En koskaan tavannut Reino Rinnettä. Tietoni hänestä perustuvat kirjoihin ja toimituksen perimätietoon.
Kun asioita katsoo taaksepäin, ne näyttävät päivänselviltä. Kaukaa katsottuna elämän kiemuraiset polut, taka-askelet, umpikujat ja suunnanmuutokset suttaantuvat yhteen, ja kaikki näyttää tapahtuneen suoraviivaisesti, kuin ennalta määrätysti.
Näin elämä ei mene, eikä se mennyt Rinteenkään elämässä. Hän kulki ajattelijana pitkän kaaren teknologiauskoisesta koskien rakentajasta koskien suojelijaksi ja utopioiden rakentajaksi.
Reino Rinne jätti Koillissanomat vuonna 1968 oltuaan päätoimittajana 18 vuotta. Hän oli 55-vuotias.
Luovuttuaan päätoimittajuudesta hän ei vuosiin vieraillut toimituksessa, mutta myöhemmin harvakseltaan. Hiljainen ja vaatimaton kaveri, joka kahvitteli ja lueskeli lehtiä, kertoi eläkkeellä oleva päätoimittaja Seppo Salminen, joka työskenteli Koillissanomissa lähes 40 vuotta.
Päätoimittajauransa jälkeen Rinne ei änkeytynyt toimitusta neuvomaan. Hän oli sanottavansa sanonut lehtimiehenä. Työ jatkui kirjailijana.
Rinteen persoonassa oli värikkäät puolensa, jotka ilmenivät aika ajoin. Kuuluisia ovat hänen karhuntanssinsa Rukahovin pöydällä.
Rinne oli päätoimittaja, jolla oli vahva tahto, usko ja näkemys, että lehti voi ajaa tärkeinä pitämiään asioita haluamaansa suuntaan. Rinne varmasti myös ymmärsi, että lehti elää ajassaan. Jokainen sukupolvi tekee omat ratkaisunsa, joista tulevat sukupolvet heitä joko soimaavat tai kiittävät.
Rinne tuskin toivoi, että hänen ympärilleen ryhdyttäisiin rakentamaan suurmieskulttia. Siinä suurmiehen tulkitsijat ottavat itselleen sananselittäjän roolin, jonka takaa voi lytätä toista mieltä olevia. Varmin tapa saada hyvä asia kasvamaan kieroon on julistaa se ainoaksi totuudeksi.
Arvostan historiaa ja menneiden sukupolvien työtä, mutta en usko, että ajan haasteita ratkaistaan peruutuspeiliin tuijottamalla.
Minulle Reino Rinne on mies, joka katsoi tulevaisuuteen. Sinne lehden ja Koillismaan pitää katsoa.
Petri Karjalainen