Alakerta |
On ne kivoja nämä autot näin ihmisen näkövinkkelistä. Kiiltäviä menopelejä, jotka mahdollistavat monta mukavaa asiaa nuorelle ja liikkuvalle luonteelle kuten minulle. Kun aurinko paistaa ja auton rammarista soi rokki niin vapauden tunne on kuin Route 66:sta eteenpäin jauhavalla elämäntapamotoristilla! Mutta miten ajoneuvot näyttäytyvät eläinkunnalle? Mitä mietteitä liikkui viime perjantaina pulun pähkinänkokoisissa aivoissa, kun tämä lopetti ruoan nokkimisen ja näki tummanvihreän koslani lähestyvän? Mene ja tiedä, eläinten aivoitukset ovat tuntemattomat. Vastauksen hakemista ei helpota yhtään sekään, että kohtaamani pulun pääkoppa on nyt murskana asfaltin pinnassa.
Tahallani en pulun päältä ajanut. Takanani ja vastaantulevien kaistalla oli liikennettä, joten nopeat väistöliikkeet olivat mahdottomia. Säästyttiin pulssia nostattavilta äkkijarrutuksilta, mutta oho, pululta räjähti pää. Nähdessäni ruhon taustapeilistä minuun iski hetkellinen harmitus pulun kohtaloa kohtaan ja asetuin eläinkunnan asemaan ohi lipuvaa liikennettä katsellessani. Eipä enää näyttäneet autot kovin hehkeiltä, riemun hetkiä mahdollistavilta. Nyt kiiltävät menopelit näyttäytyivät kuolemankärryinä, joita ohjaavat itseään viisaaksi väittävät ihmisapinat.
Niin se on – ihminen on sikiävä syöpäsolu, joka punoo tieverkkojaan ympäri maapallon, luontoa vahingoittaen tai sitä loppuun saakka tuhoten. Kun alkaa miettimään kuinka rokonarvilla maanpinta on ja kumpi oli maailmassa ennemmin, pulu vai homo sapiens niin syyllisyyden pistoshan siitä tulee. Eläin on viaton, sillä se seuraa vain luontoaan. Ihminen on sen sijaan syypää lähes kaikkeen, sillä hän noudattaa kaikkea muuta kuin luonnontilaansa. Ekolokerot vain kolisevat, kun me kädellisistä ”viisaimmat” ajelemme milloin milläkin pyörien päällä liikkuvalla miljoonia vuosia meitä vanhempien lajien tonteille.
Mielestäni on tervettä aina uudesta keksinnöstä tai elämäämme helpottavasta mullistuksesta riemuitessaan muistaa, keneltä tekninen kehitys on lähes aina pois. Autot ovat kivoja, television katselu on kivaa ja lattialämmitys on ehkä parasta talvipakkasilla, mutta niistä koituva hinta lankeaa lopulta aina luonnon niskaan. Luontoa täytyy kunnioittaa, vaikka edes hetken aikaa asfalttiin liiskaantuneen pulun muistoa kunnioittaen.