Hienot jalkapallon EM-kisat ovat nyt takanapäin. Mieleen painui niin hyviä kuin huonojakin hetkiä kolumnistin näkökulmasta.
Kisoista muodostui lopulta Cristiano Ronaldon lopulliset kruunajaiset lajilegendojen joukkoon. Henkilökohtaisesti en ole ikinä kuulunut miehen kannattajiin, paremminkin Cristiano on edustanut vaarallista, välillä jopa raivostuttavaa, vastustajaa koko uransa ajan, mutta kisojen jälkeen on ollut pakko tunnustaa miehen arvo voittavana pelaajana. Ennen finaalin valitettavaa polvivammaa Ronaldo nousi joka kerta esille, kun Portugali häntä eniten tarvitsi. Unkari-ottelun kaksi maalia, osuus Kroatia-voiton jatkoaikamaalissa, rivien kasaaminen rangaistuspotkukisaan Puolaa vastaan sekä seurakaveri Balen päihittäminen välierässä ei jättänyt jossitteluille sijaa. Nämä olivat Cristiano Ronaldon kisat.
Parhaiten kisoista jää monille mieleen Islannin uskomaton taival puolivälieriin. Päällimmäisenä toki Englanti-voiton jälkeinen viikinki-tuuletus täpötäyden kannattajakatsomon edessä. Ollapa mukana. Ainakin Wales ja Ranska esittivät samaisen tuuletuksen peliensä jälkeen, mutta unohtivat, että huudon lisäksi oleellisia olivat tauko ja kiihtyvä tahti. Huh!
Italian taival oli jälleen vaiherikas ja dramaattinen perinteiden mukaisesti. Mieleen jäi Conten raivo ja taktinen osaaminen. Joukkueen yhtenäisyys. Bonuccin syöttö ja Candrevan maltti. Ederin juoksu. Chiellinin maali Espanjaa vastaan. Hienoja hetkiä. Mutta, päällimmäisenä kisoista muistuu vuosikymmenien jälkeen mieleen kamppailu Saksaa vastaan, joka oli välitön klassikko. Hetkiä riitti: Jerome Boatengin järjetön käsipalloilu ja Bonuccin ensimmäinen rangaistuspotku kilpailullisessa pelissä. Ja heti vastassa modernin jalkapallon jättiläinen Saksan Manuel Neuer. Bonuccin pysäytys, Neuerin hermot ja italialaisen yhden askeleen vauhdin jälkeinen laukaus nurkkaan. Sanoinkuvaamattoman jännittävää.
Lisää seurasi unohtumattoman ja katkeran rangaistuspotkukilpailun muodossa. Italian Zazan pulukävely oli tavattoman piinallista katseltavaa, ja tunne heijastui heti suorituksen jälkeen valmentaja Conten kasvoilta. Zaza oli vaihdettu viimeisellä mahdollisella minuutilla sisään teräshermoisen Chiellinin tilalle rangaistuspotkukisaa silmällä pitäen. Säälittävä rangaistuspotku on se suoritus, jonka kautta Zazan koko ura tullaan määrittelemään. Yllättävän heikkotasoisessa kisassa nähtiin saksalaisten Müllerin, Özilin ja ilahduttavasti Basti Schweinsteigerin epäonnistuneet suoritukset. Mutta, valitettavasti Pellén ylimielisyys ja Neuerin taito uusinnassa Bonuccin kanssa estivät italialaisten voitonjuhlat. Kunnes saksalaisten Hector pääsi tekemään historiallisen maalin Buffonin selän taakse. Buffonin kyyneleet eivät unohdu.
Isäntäjoukkue Ranskalta nähtiin taasen erittäin tunteikkaita kansallislauluesityksiä ennen pelejä sekä pään sulaminen pahimmassa mahdollisessa paikassa; kotikisojen finaalissa. Nuori Paul Pogba ei näyttänyt tulevalta suurpelaajalta kiukutellessaan finaalin jatkoajalla ja palkintoseremonioissa pelikavereilleen. Liian kova paikka nuorelle miehelle.
Kisoista olisi vielä paljon muutakin kirjoitettavaa. En nostaisi vuoden 2016 kisoja aivan klassikkojen Saksa 2006 ja Brasilia 2014 joukkoon, mutta ehkä vertailu MM-kisoihin on muutenkin vähän epäreilu. Eurooppa ei kuitenkaan voi pallokulttuurien moninaisuudessa ikinä vastata MM-kisojen asettamaan haasteeseen. Ehkä sijoittaisin nämä kisat toiseksi heti vuoden 2000 EM-kisojen alapuolelle.