Kolumni

Rosa Törmäsen kolumni: Doha toi muistot mieleen: "Koko urani tärkein, raskain, vaikein ja hienoin kilpailu"

-
Kuva: Mikko Halvari

Urheilu sykähdyttää, puhututtaa ja jakaa mielipiteitä. Yleisurheilun MM-kilpailut eivät tee tässä poikkeusta. Kymmenen kisapäivää, ääriolosuhteet, maailman parhaat ottavat mittaa toisistaan, lähes päivittäin suomalaisittain kannustettavaa ja jännitettävää. Penkkiurheilun juhlaa siis!

Persianlahden rannikolla sijaitsevan Qatarin pääkaupunki Doha toimi kisaisäntänä. Khalifan kansainvälinen stadion toimi arvokisojen näyttämönä. Puitteet olivat varmasti priimaa, mutta kritiikkiä aiheuttivat muun muassa katsomon tyhjät lehterit. Lisäksi sähköisen median otsikoihin ovat nousseet yleisömäärien lisäksi dopingvalvonta, ihmisoikeudet sekä tuomariratkaisut.

Ruudulla vilahteli moneen otteeseen tuttuja paikkoja. Jos omalta urheilu-uraltani olisi nostettava yksi kokemus ylitse muiden, sijoittuisi juurikin Dohaan. Allekirjoitan itse täysin nuo ääriolosuhteet, ainakin näin suomalaiseen neljään vuoden aikaan tottuneena. Ja en yhtään laske leikkiä tai pistä lapin lissää, se valtava kosteus ja kuumuus pisti ainakin allekirjoittaneen kropan täysin sekaisin. Aivan kuin olisit ollut vuorokauden ympäri kuumassa saunassa.

Vuoden 2016 lokakuun alkupuolisko ja maantiepyöräilyn MM-kilpailut. Koko urani tärkein, raskain, vaikein ja hienoin kilpailu. Alkukauden vaikeuksien vuoksi en edes haaveillut menolipusta arvokisoihin, mutta kutsun käydessä kisastarttiin oli kolme viikkoa aikaa. Fysiikkaa ei siinä ajassa ehdi muuta kuin viritellä ja valmistaa kohti tulevaa koitosta ja olosuhteita. Koskaan niin kuumassa kilpaillut eikä edes leireillyt. Ja mitä, meillä kotona oli jo syyskelit ja ruska parhaimmillaan.

Viikko kotimaassa, viikko Espanjassa ja viikko Dohassa aikaa tottua kuumuuteen. Lämpötilan vaikutukset olivat hyvinkin fyysisiä, kuten heittoa nestetasapainossa ja sykkeessä. Kroppa kävi ensimmäiset päivät kauheilla kierroksilla ja mistään ei oikein tullut mitään. Jalat olivat löysät ja tahmeat, vire tipotiessään.

Pidemmän kestävyystyyppisen suorituksen keskiössä kuumissa olosuhteissa ovat juurikin kropan viilennys sekä nesteen ja ravinnon imeytyminen. Siinä samalla täytyy keskittyä itse kilpailuun ja suoritukseen, kun matkaa oli taivallettava lähes 150 km. Tahtotila ja joukkueen tavoitteen eteen työskentelymoraali siivitti huikeaan ja ehkä jopa yllättäväänkin onnistumiseen ja menestymiseen. Suomalainen naispyöräily sai ensimmäisen arvokisamitalinsa maantiepyöräilyssä ja itselle henkilökohtaisesti paras suoritus.

Vaikka onhan sen suurin piirtein niin, että olosuhteet ovat pitkälti kaikille samat. Korkeisiin lämpötiloihin tottuneet urheilijat olisivat varmasti yhtä kauhuissaan siitä, kuinka oma kroppa toimisi suhteessa paljon kylmemmissä olosuhteissa, joihin olisi tottunut. Silti täytyisi pystyä huippusuoritukseen. Silloin keskiöön nousee ennakointi ja valmistautuminen, oli sitten h-hetkeen aikaa kuukausia tai pelkkiä viikkoja.

Voin astua muiden urheilijoiden saappaisiin. Ei se ole helppoa. Kisasuoritukseen ja siihen latautumiseen vaikuttavat monet pienemmät osa-tekijät, oli suorituksen kesto mitattavissa sitten ajan tai matkan määreissä. Mainittakoon vielä noihin otsikointeihin ja spekulointiin, totta kai se suomalaisten ja tietysti muiden maiden edustajien tulostaso puhututtaa. Tuloksellisesti paras voittaa, näin niin kuin yleensä. Jokainen varmasti pyrkii sen hetkiseen parhaimpaansa ja se riittää siihen mihin riittää.

Penkkiurheilua nyt harrastaneena minusta on hyvä juttu, että lähetyksiä on laajennettu niin, että katsoja pääsee myös kurkistamaan pintaa syvemmälle urheilijan arkeen. Se luo paljon kattavamman kuvan koko touhusta. Ennen kuin lyödään vasaralla pöytään ja lyttyyn koko touhu, koska ne mitalit menivät muille, muistetaanpa se seikka, että urheilija lähtee kisaamaan aina tavoitteidensa mukaan. Hienoa on se, kun yltää varmasti omalle tasolleen tai jopa uuteen ennätykseen. Se on lyhyt aika urheilijan elämästä, joka ruudulla näkyy. Se suoritus.

Miten se menikään…jos se olisi helppoa, niin kaikki tekisi niin.