Kolumni

Rosa Törmäsen kolumni: Kadonneen kesä-kunnon metsästys

-
Kuva: Mikko Halvari

Kuntoilutrendit ovat jokseenkin sidoksissa vuoden aikaan nähden. Vuodenvaihteessa tehdään lupauksia siitä, kuinka aloitetaan kokonaisvaltainen kuntoremontti ja salit sekä ryhmäliikuntatunnit täyttyvät intoa puhkuvista liikkujista. Samalla jääkaappi täytetään pelkillä luontaistuotteilla, lisäravinteilla sekä puhtaasti tuotetuilla raaka-aineilla ja kaikki vähäkin sokeria ja rasvaa sisältävät herkut työnnetään kaapin perukoille.

Ennen kesää vedetään loppuhuipennukseksi tiukkaakin tiukempi muutaman viikontoon, että tohtii mennä kesähepeneissä päivää paistattelemaan ihmistenilmoille.

Jes! Koko alkuvuoden kestänyt kunnon työstäminen ja puhtaan ruokavalion noudattaminen ilman ohisyöntiä on tuottanut tulosta, kesä voi vihdoin tulla!

Syksyn edetessä lomien jälkeen arki puskee päälle ja hieman lipsutaan lisää liikkumisesta ja suun ohi mujahtaa kasapäin evästä, sillä näläntunne on loppumaton. Ne piilotetut herkutkin on syöty aikapäiviä sitten.

Pian ollaankin loppuvuodessa ja kas, minne ne urakalla hankitut tulokset hävisivät? Joulun jälkeen sitten aloitetaan taas…

Milloin hyvinvoinnista tuli edestakaisin jojoilua? Miksemme huolehtisi itsestämme ympäri vuoden ja miksi siitä pitää tehdä niin hankalaa ja raskasta? Hyvinvoinnin ei tarvitse eikä kuulu olla pelkkää suorittamista ja itsensä ahtamista tiettyyn muoti-ilmiön muottiin.

Nykypäivän sosiaalinen media altistaa väkisinkin vertailemaan. Siloteltuja ja näyttäviä kuvia timmeistä kropista, julmettu määrä erilaisia vippaskonsteja ja vinkkejä niiden hankkimiseen, silmillä syötävät ruoka-annokset, superhyvinvointihypetys. Ei ole siis mikään ihme jos jossain välissä kokee pienoisia ulkonäköpaineita ja epävarmuutta omasta tekemisestään.

Meitä mahtuu maailmaan väkisinkin monenlaista. On pieniä, pyöreitä, pitkiä, laihoja, muhkuraisia, lihaksikkaita… Tärkeää on kuunnella sitä, mitä oma keho ja mieli milläkin hetkellä tarvitsee. Tehdä sitä mikä itseä kiinnostaa ja nimenomaan innostaa. Ja jos ei nappaa, niin ei se väkisinkään hyvejä. Se on minusta oikeanlaista huolehtimista omasta hyvinvoinnista.

Tietenkään ei ole väärin pitäytyä tarkassa ruokavaliossa tai noudattaa tiettyä kuntoiluohjelmaa, jossa hiki lentää ja paahdetaan oksennuksenmaku suussa. Lyhyet ns. pikadieetit ja kuntokuuritkin ovat hyvä lisä silloin, kun kokonaisuus on muutoin hanskassa. Herkutellakin saa ja nukkua päikkäreitä silloin kun unettaa. On olemassa tietyt suositukset esimerkiksi ravinnon ja liikunnan määrän suhteen, mutta ei kukaan voi sanella sitä mikä on oikein mikä väärin. Toinen toimii toisella ja toinen toisella.

Onneksi nykypäivän teknologia mahdollistaa sen, että tarvittava tieto ja apu ovat helposti saatavissa.

Vaikka paljon on ollutkin puheenaiheena eri nettivalmentajien verkkovalmennukset, löytyy joukosta luotettavia ja ammattitaitoisia valmentajia, jotka tarjoavat hyviä työkaluja oman hyvinvoinnin edistämiseen.

On hyvä muistaa, että riität juuri tuollaisena kun olet ja ehkä kaikista tärkein pointti on se, että viihdyt itsesi ja kroppasi kanssa. Se nyt on kuitenkin ainut, joka sinulla on. Kohtele sitä hyvin äläkä hauku. Negatiiviset kommentit ei ainakaan lisää sen hyvinvointia.

Tahdonko voida hyvin ja jaksaa arjessani paremmin? Millä konsteilla tämä onnistuisi? Tässä muutama hyvä kysymys itselle pohdittavaksi.

Pidemmän tähtäimen tavoitteet ja eteneminen pienin askelin johtaa varmemmin haluttuun tulokseen, kuin lyömällä kaikki totutut tavat kerralla roskakoriin.

Ja hei, rantakunnon saavuttaminen on hyvinkin helppoa ja nopeaa. Laitetaan ne simmarit rohkeasti päälle ja lähdetään ulos nauttimaan kesästä! Koska sä voit.