On taas se aika vuodesta, kun maanteiden sulaminen ja valon määrän lisääntyminen vilkastuttaa maanteiden liikennettä. Varsinkin kevätkelien ollessa kohdillaan, kireisiin lycravaatteisiin sonnustautuneet kippurasarvisella kaksipyöräisellä kauhottavat liikkujat säntäävät sankoin joukoin sulaneille maanteille aiheuttamaan närkästystä muissa kanssaliikkujissa.
Satuin selailemaan Helsingin Sanomia ja silmiin pompahti otsikointi tutkimuksesta, jonka mukaan monet eivät pidä pyöräilijöitä aivan ihmisinä. Australiassa tehty tutkimus osoittaa, että epäinhimillistäminen saattaa lisätä autoilijoiden tahallisia aggressioita pyöräilijöitä kohtaan. 17 % osallistujista kertoi ajaneensa autolla niin, että oli tahallaan estänyt pyöräilijän kulkua, ja joka kymmenes tunnusti ajaneensa tahallaan pyöräilijän läheltä viistäen. Tutkimus oli kylläkin alustava pilottitutkimus, jonka otanta ei edustanut hyvin koko väestöä, joka saattoi vaikuttaa tulokseen. Suomessa ei vastaavanlaista tutkimusta ole tehty Liikenneturvan suunnittelijan Jyrki Kaistisen mukaan.
Liikenneturvan oman teettämän kyselyn mukaan Suomessa ei pidetä pyöräilijöitä kovinkaan kohteliaina tielläliikkujina. Jalankulkijat ja autoilijat menevät tässä pyöräilijöiden ja mopoilijoiden edelle. Kaistisen mukaan liikenteessä ärsyttävät yllätykset, joita tulee sitä enemmän mitä suuremmiksi nopeudet ja liikennemäärät kasvavat. Pyörällä saatetaan joutua herkemmin juurikin näihin yllättäviin tilanteisiin, jolloin hiilikuitua särkyy ja sivulasista huidotaan nyrkkiä ja huudetaan rivouksia.
Tieraivo ei ole mitenkään uusi asia, vaan valitettavan yleistä. Mistä tämä johtuu? Tyhmyydestä, tietämättömyydestä vai silkasta välinpitämättömyydestä?
Liikenteessä piilee monia vaaran paikkoja, kun toisiaan suuremmat massat liikkuvat samoilla tieosuuksilla. Väistäminen on yksi sellainen asia, joka saa välillä allekirjoittaneen kupolin kuumenemaan. Välillä ei mene omaan kaaliin kuinka ylitsepääsemättömän hankalaa on pistää vilkku vasemmalle ja kiertää tien pientareella kulkija turvallisen etäisyyden päästä. Pienemmästäkin autosta tuleva ilmavirta puistattaa. Välillä tuntuu, että autoilijan on pakko testata kuinka pieneen rakoon se oma koppimopo mahtuu, ihan vaan änskällään, toisen turvallisuuden kustannuksella.
Liikennesäännöt pätevät yhtä lailla myös pyöräilijälle. Osa saattaa ihmetellä sitä, miksi pyöräilijä kulkee ajotiellä. Tämä on joissain tilanteissa turvallisuusseikka. Iso porukka pyöräilijöitä kävelijöiden sekaan suuremmilla nopeuksilla on myös riskitekijä. Monia vaaratilanteita kevyenliikenteen väylällä on sattunut myös jalankulkijoiden kanssa. Musti kävelee toisella puolen tietä kuin taluttaja ja kaistalla kävellään kolmen rinnan. Takaa tulevan tilannenopeus pitää olla kohdillaan ja kilikello vireessä.
Porukalla että yksittäin pyörällä liikkuen pyritään poikkeuksetta noudattamaan yleisiä sääntöjä; väistetään, pysähdytään, jalkaudutaan. Porukkalenkeillä pyöräilijöillä on yhteiset ajosäännöt, joilla pyritään turvaamaan niin pyöräilijöiden kuin muidenkin kanssaliikkujien turvallisuus.
Kyllähän pyöräilijöilläkin on varmasti välillä peiliin katsomisen paikka, ei mekään olla mitään teiden omistajia, vaikka vedetäänkin ne nopeat varusteet niskaan ja huippuunsa viritelty aerodynaaminen hiilikuitukampe alle. Liikenne on kuitenkin loppupeleissä yhteispeliä, johon vaikuttaa jokaisen panos. Jokainen kun pitää ainakin omasta tontista ja liikennekäyttäytymisestä huolen ja unohtaa sen kiireellä sata lasissa talla pohjassa etenemisen oli kulkupeli mikä tahansa, voidaan välttyä epämieluisilta yllätyksiltä ja vaaratilanteilta myös huomenna.