Alakerta | Eliisa Aikkila / eliisa.aikkila@koillissanomat.fi
Viikonloppuna väännetään taas viisareita. Osa kenties nauttii talviajan tuomasta lisätunnista unta, herkkäunisimmat saattavat puolestaan kärsiä pitkäänkin unirytminsä sekoittumisesta. Ja joutuvatpa sikeäunisetkin muistelemaan, ovatko kaikki analogiset kellot nyt varmasti oikeassa ajassa. Unirytmi heittelehtii helposti muutenkin kaamoksen kynnyksellä, kun illan hämärtyessä tekee mieli ottaa päiväunet ja nukkumaanmenoaikaan ei niin vain unetakaan.
Kun soppaan lisätään vielä tällä viikolla syyslomaansa viettäneet (ja todennäköisesti yömyöhään valvoneet), on viikonloppu ja alkuviikko varmasti usealla levottoman unen aikaa. Moni osaa onneksi avittaa unen tuloa laittamalla jalkaan lämpimät sukat ja laskemalla makuuhuoneen lämpötilaa.
Nykyihmisellä isoimpia nukahtamista vaikeuttavia asioita lienee kuitenkin alati huomiota vaativa teknologia. Näyttöpäätteiden äärestä ajoissa poistuminen on varsin ongelmallista. Kuulun itsekin siihen onnettomaan joukkoon, joka tarkastaa somet ja sähköpostit useaan otteeseen juuri ennen nukkumaanmenoa.
Erityisesti ruutujen sininen valo valvotuttaa aivoja. Kaverini kuitenkin vihjaisi hiljattain f.lux-nimisestä ohjelmasta, joka suodattaa tietokoneen näytöltä sinisen valon. Eron huomaa selvästi: vaikka aivot ärsytystä saavatkin, käyvät ne keltaista näyttöä lukiessa hieman vähemmän ylikierroksilla kuin sinisen valon ääressä, ja uni tulee äkimmin.
Ohjelma on saatavissa myös älypuhelimeen, joten kännykkäänsä sängyssä tuijottavan huonounisen kannattanee kokeilla sovellusta.
Oma ongelmani kuitenkin lienee se, miten säilytän syyslomalla syntyneen unirytmin. Opiskelijan arkea kuvaa hyvin se, ettei uni todennäköisesti tule, ennen kuin kämppiksetkin hiljenevät, ja aamuluentoja on harvassa – usein opetus alkaa puolen päivän jälkeen. Lomalle saapuessani rytmitajuton unirytmini koki järkytyksen, kun aamuherätys aikaistui usealla tunnilla töiden myötä.
Maanantaiaamun työmatkalla meinasi väsyttää, mutta mielialaa kohotti kotoisa näky, kun tien laitaa jolkotteli vastaan hymyilyttävän hyvinsyönyt poro. Loppuviikko onkin sujunut kivuttomammin, ja unirytmi kääntyi opiskelijan rytmistä työssäkäyvän rytmiin. Päiväänkin on tullut kummasti lisää tunteja.
Nyt kun vielä saisi tämän unirytmin säilymään syysloman loputtuakin.