Kolumni

Sää ja mää

On ilmoja pidellyt. Metsäläisen kasvatuksen saaneena olen aina ollut sitä mieltä, että paras säätila on silloin, kun räntää sataa vaakatasossa. Sellaisissa olosuhteissa pääsee helpoimmin hiipimään hirvihaukulle ja hankkimaan evästä perheelle.

Räntäsade muuttuu usein raskaaksi lumeksi, mikä tietää hiihdon ystäville kunnon kelejä, kun latureittien pohjaksi saadaan tanakka lumipatja ja siihen myös hyvät perinteisen urat.

Tänä talvena sää on suosinut, mutta ei meitä pohjoisen asukkeja. Taivas on pudotellut lunta hyvin kitsaasti ja se vähäinenkin on ollut pelkkää pakkashötyä, josta ei juuri riemuja irti saa. Suksien allakin tuo viti tuntuu kuin tuhkassa taapertaisi.

Pääkaupunkiseutua sen sijaan luontoäiti on siunannut muhkealla lumentulolla. Kun on katsonut sääuutisia töllöstä, välillä on tehnyt mieli hypätä koneeseen ja lähteä Helssinkiin treenaamaan kunnon olosuhteisiin.

Jotenkin uutisista on toisaalta saanut sellaisen kuvan, etteivät itse helssinkiläiset ole kovin tyytyväisiä vallitseviin sääoloihin. Koko pääkaupunki vaikuttaa olevan aivan kaaoksessa, kun kadut ja autot peittyvät lumeen. Suurkaupungista ei näytä löytyvän riittävää kalustoa ja osaamista luonnon aiheuttaman pienimuotoisen sekasorron ratkaisemiseksi.

Ja vieläkin pahemmassa pulassa tuntuvat olevan ihmiset ympäri Eurooppaa. Britannian ja monet Keski-Euroopan lentokentät ovat kaameassa kurimuksessa talven päästyä yllättämään keskellä talvea.

Luonto on ollut nyt niin julma ihmispoloja kohtaan, että jopa EU:n komissio on jyrähtänyt asiasta. Liikennekomissaari ilmoitti jo viime viikolla, ettei hän hyväksy näin mittavia säiden aiheuttamia ongelmia. Matkustajaressukat joutuvat jopa yöpymään lentokentillä, kun koneet eivät pääse taivaalle.

Kohta varmasti joku komission valopäistä keksii, että koko unionin on ryhdyttävä määrätietoisesti muuttamaan hankalia sääoloja helpommaksi. Komission mielestä sään muuttaminen voi olla haastavaa, mutta ei mahdotonta riittävän suurilla panostuksilla.

Säiden säätämisen rahoitus kerätään tietysti jäsenvaltioilta. Suomen osuus voisi olla tuollaiset 25 miljardia. Sehän ei ole kuin noin puolet valtion budjetista. Loppurahoilla saamme pelastettua Kreikan, Irlannin, Portugalin, Espanjan ja kenties kaikkien muidenkin kriisiin vajoavien veljien talouden.