Jos pariskunta on asunut Ruotsissa 47 vuotta, luulisi heidän omaksuneen sikäläisen elämäntyylin lähes täydellisesti. Eila ja Heimo Saapungin kohdalla sopeutuminen ruotsalaiseen elämänmenoon on kieltämättä onnistunut hyvin, mutta erään asian suhteen he haluavat välttämättä poiketa länsinaapurissa tyypillisesti suositusta toimintatavasta.
Kyseessä on tavallaan pikku juttu, mutta kuusamolaisten muikkuvesien äärellä kasvaneelle kaksikolle sillä on iso merkitys.
– Ruotsalaiset ovat siitä erikoisia, että he käyttävät muikuista vain mädin. Muut osat heitetään menemään Niitä voi kyllä käydä ostamassa kalastajilta, mutta itse haluan ostaa vain puhkomattomia muikkuja. Niitä minä ja muut suomalaiset sitten haemme aamuisin satamasta, Lounais-Ruotsissa Vänern-järven rannalla Trollhättanissa asuvat Saapungit kertovat.
Saapungit muuttivat Trollhättaniin vuonna 1970. Muuttopäätös syntyi nopeasti, joku voisi sanoa jopa hätäisesti, sillä Kuusamossa edellisen vuosikymmenen alussa yhteen lyöttäytynyt pari oli vasta muutama vuosi sitten asettunut Ouluun. Sinne he olivat lähteneet töiden perässä ja samasta syystä suunnaksi otettiin nyt Ruotsi.
Saapunkien omien sanojen mukaan muutto Trollhättaniin tehtiin niin helpoksi, että he eivät yksinkertaisesti osanneet olla tarttumatta tilaisuuteen.
– Olimme kesälomareissulla Kemissä, eikä meillä ollut mitään meininkiä lähteä minnekään (ulkomaille asumaan). Siellä me kuitenkin kohtasimme Trollhättaniin Saabin tehtaalle työtekijöitä etsineen rekrytoijan, joka teki meille siinä mielessä poikkeuksellisen tarjouksen, että hän lupasi, että meitä odottaisi Ruotsissa työpaikan lisäksi asunto. Siihen aikaanhan Ruotsissa oli tarjolla paljon työtä, mutta asunnot olivat tiukassa, Heimo Saapunki muistaa.
– Meillä oli jo silloin kaksi- ja viisivuotiaat tytöt, joita Heimon sisko oli hoitanut. Hän oli kuitenkin lähtenyt Ruotsiin vähän aikaisemmin. Lopulta se oli juuri lastenhoito, joka ratkaisi meidän muuttomme, koska Saabin tehtaalla oli tarjolla työtä kahdessa vuorossa. Siten pystyimme itse järjestämään lastenhoitomme, Eila Saapunki selvittää.
Päivä sen jälkeen, syyskuussa 1970, kun muuttolaatikot oli kannettu sisään Saapunkien uuteen asuntoon, sekä Eila että Heimo tekivät ensimmäiset työvuoronsa maalaamossa Saabin autotehtaalla. Sittemmin vuoroja on tullut tehtyä Eilan tapauksessa tuhansia ja Heimonkin kohdalla satoja. Hän kuitenkin vaihtoi jossain vaiheessa työpaikkaa Wärtsilälle ja lopulta Parkerille, jossa eteni hydraulipumppujen kaltaisia tuotteita valmistaneen osaston töiden suunnittelijaksi.
Nyt molemmat ovat viettäneet ansaittuja eläkepäiviä jo useamman vuoden ajan, mutta toimettomaksi he eivät suinkaan ole jääneet. He ovat esimerkiksi ottaneet tavakseen viettää aikaa Espanjassa toisen tyttärensä asunnolla keväisin.
Saapungin osallistuvat muutenkin runsaasti lastensa, lastenlastensa ja kahden pienen lastenlasten lastensa elämään.
– Asumme kahden perheen talossa toisen tyttäremme kanssa. Kyllähän meille kahdelle pelkkä asuntokin riittäisi, mutta olemme asuneet siinä jo 27 vuotta. Se on meidän lastemme ja meidänkin koti, Eila Saapunki sanoo.
Rakkaan Trollhättanin kodin lisäksi Saapungeilla on myös toinen, vähintään yhtä rakas kotitalo. Se sijaitsee Kuusamojärven rannalla Kulasniemellä, Eilan kotipaikassa. Sinne pariskunta on tänäkin vuonna saapunut viettämään kesäänsä – aivan kuten on tehnyt joka ainoa kesä Ruotsiin muuttonsa jälkeen.
Kesien viettoa Kuusamossa on tarkoitus jatkaa niin pitkään, kun kummankin terveys sallii yli 1 500 kilometrin automatkan – joka muuten taitetaan luonnollisesti Saabilla.
– Autolla tänne on tultava, koska haluamme, että meillä on täällä auto käytössä, Eila Saapunki toteaa.
Kesäkodissaan Saapungit noudattavat pitkälle samoja, vuosien varrella hioutuneita rutiineja. Aluksi siivoillaan paikkoja ja ajetaan nurmikkoa, juhannuksen aikaan juhlitaan juhannusaattona syntyneen Eilan syntymäpäivää, jonka jälkeen onkin jälleen aika keskittyä 1800-luvulla rakennetun päärakennuksen ja pihan huoltamiseen.
– Töitä, töitä ja töitä. Silloin kun kävi vielä palkkatöissä, sitä saattoi olla väsyneempi loman loppuessa kuin alkaessa. Eipähän toisaalta ole tarvinnut punttisalilla käydä, kun täällä raivaussahan kanssa heiluu, Heimo Saapunki naurahtaa.
Käsillä tekemisen vastapainoksi Saapungit järjestävät aikaa sukulaisten tapaamiseen. Heitä saapuu vieraaksi kaukaakin, mutta löytyy myös aivan läheltä: Kulasniemellä asuu tai mökkeilee Eilan kaikki viisi sisarusta.
– Ja Ruotsiin päin me olemme yhteydessä melkein joka päivä. Nykyään yhteydenpito on niin helppoa, kun on erilaisia sähköisiä välineitä, Eila Saapunki mainitsee.
– Sehän siinä kyllä on, että kun olemme täällä, ikävöimme heitä siellä, ja siellä taas ikävöimme sukua täällä, hän hymähtää.
Suvi Peltola