Kun Pirkko Määttä kaivaa taskustaan hieman tulitikkurasiaa suuremman turkoosin esineen, kymmenkunta Kuusamon vanhan postin aukiolle kokoontunutta senioria tarkentavat katseitaan. On ilmeistä, että avaimenperää muistuttava kapistus herättää kiinnostusta.
Esine näyttää tehneen vaikutuksen myös Määttään, joka työssään Kuusamon kaupungin hyvinvointikoordinaattorina pyrkii parantamaan muun muassa paikallisten vanhusten elämänlaatua. Yksi keino siihen voisi hänen mielestään olla juuri pieni turkoosi tai muut sen kaltaiset laitteet.
– Tämä on kännykkään yhteydessä oleva paikannusjärjestelmä, joka toimii ympäri maailmaa. Sieltä voivat lapset vaikka Jyväskylästä katsoa, minne äiti lähtee ulkoilemaan, Määttä näyttää senioreille kehitettyjen paikantamisjärjestelmien uutuuksiin kuuluvaa Snowfox-paikannuslaitetta.
– Vuosi sitten tehdyssä turvallisuussuunnitelman päivityksessä viranomaisten havaitsemina turvallisuuden ja hyvinvoinnin uhkina tuli Kuusamossa esiin koulukiusaaminen ja ikäihmisten turvattomuuden lisääntyminen. Näihin panostamalla voitaisiin merkittävästi lisätä kuntalaisten turvallisuuden tunnetta ja hyvinvointia. Mielestäni tämän kaltaiset turvajärjestelmät voisivat olla joillekin ikäihmisille avuksi, hän kommentoi.
Kuusamolaissenioreiden itsensä mielestä heidän liikkeitään seuraaviin paikannusjärjestelmiin liittyy sekä hyviä että jossain määrin arveluttavia puolia. Esimerkiksi postin aukiolle yhteistä kävelylenkkiä varten kokoontuneet ikäihmiset sallisivat lähipiirinsä seuraavan heitä kännykkäsovelluksen kautta, mutta ei millä tahansa ehdoilla.
Niin pitkään kuin oma pää ja jalat pelaavat, metrintarkka paikantaminen tuntuu heistä liioittelulta, jopa hieman ahdistavalta.
– Onhan se vähän sitäkin, Lempi Säkkinen myöntää.
– Minä en ainakaan tarvitse sellaista (paikannusjärjestelmää), kun en mene minnekään. Asunnoltani kävelen korkeintaan Sokokselle (Torikeskukseen) tai muualle ihan vain tässä keskustassa, hän arvioi.
Toisaalta, mikäli oma kunto heikkenee, paikannusjärjestelmää voisi kuulemma harkita.
– Jos sellainen vaihe tulee, vaikka muistiongelmia.
Toistaiseksi Säkkinen huolehtii arkensa turvallisuudesta niin sanotusti kotikonstein. Hän pitää huolta fyysisestä kunnostaan ja mielensä virkeydestä osallistumalla erilaisiin senioreille suunnattuihin tapahtumiin ja toimintoihin sekä pitämällä yhteyttä sukulaisiin.
Aivan naapurissa asuvat lapset poikkeavat usein äitinsä luona ja siskon kuulumisia tarkistetaan puhelimitse ahkeraan.
– Me soittelemme keskenämme, jos emme nyt aivan joka päivä, niin monta kertaa viikossa kuitenkin, Säkkisen sisko Helmi Tumelius kertoo.
– Minä varsinkin soittelen enemmän juuri sen takia, kun tiedän siskoni asuvan yksin, Lempi Säkkinen mainitsee.
Sukulaisten kesken soittelemisen lisäksi kännykät näyttelevät muutenkin suurta roolia siinä, miten yhteiskävelylle kokoontuneet ikäihmiset huolehtivat arkensa turvallisuudesta. Esimerkiksi Anna Pesonen kertoo kantavansa omaa matkapuhelintaan matkassaan käytännössä joka paikkaan.
– Minulla on kännykkä aina täällä, hän taputtaa takkinsa oikeaa etutaskua.
Samoin kuin mahdollisesti tulevaisuudessa hankittavien paikannusjärjestelmien kohdalla, senioreiden mielestä myös kännyköiden tärkein ominaisuus on niiden helppokäyttöisyys.
– Parhaita ovat sellaiset vanhanaikaiset, joilla voi ihan vain soittaa ja ottaa vastaan puheluita, Helmi Tumelius määrittelee.
Ihmisten, lemmikkien ja tavaroiden nykyaikainen paikantaminen toimii GPS-järjestelmän avulla.
GPS (Global Positioning System) on satelliittipaikannusjärjestelmä, jonka ytimen muodostavat 24 Maata kiertävää satelliittia.
Satelliitit lähettävät jatkuvasti radiosignaaleja, jotka GPS-paikannin vastaanottaa.
GPS-vastaanottimet kuuntelevat satelliittien lähettämää signaalia.
Vastaanotin itse ei lähetä mitään, paitsi jos siinä on esim. langaton internet (WLAN/WiFi).
Erilaisia GPS-vastaanottimia ovat esim. älypuhelimet, autonavigaattorit, käsigepsit, metsästyskoirien paikannuspannat ja Snowfoxin kaltaiset paikannuspuhelimet.