Uusliberalistisen talouspolitiikan ja retoriikan vanavedessä kieleen on syntynyt käsitteitä kuten sääntö-Suomi ja byroslavia, jotka ovat käytössä talouden sääntelyn vähentämiseksi ja yritysten voittojen kasvattamiseksi.
Markkinoiden kaikkivoipaisuuden uskosta on tullut ainoa totuus, norminpurku on Sipilän hallituksen kärkihanke.
Mutta miten sitten käy, kun markkinoiden annetaan hoitaa asiat? Kansan Uutiset kertoi tuoreen esimerkin Afrikasta.
Useat eurooppalaiset öljynvälitysyhtiöt käyttävät hyväkseen Afrikan maiden heikompaa säätelyä ja vievät sinne dieseliä, jonka rikkipitoisuus voi olla jopa satoja kertoja eurooppalaisia normeja korkeampaa.
Kehittyneissä maissa ei enää ole markkinoita korkearikkiselle dieselille, koska esimerkiksi EU-sääntelee Afrikkaa tiukemmin.
Ilmakehässä rikkidioksidi vaikuttaa muun muassa sydäntautien ja keuhkosyövän esiintymiseen. Markkinat löytävät keinonsa.
Kun kohusta elävä media uutisoi sääntö-Suomesta, jutut keräävät usein tuhansia jakoja ja sitten kansa päivittelee somessa, kun taas on byrokraatti niin turhan tarkka. Näissä jutuissa on useimmiten kyse aivan lillukanvarsista ja mitättömistä pikkuasioista. Tähän tyyliin: ”Parjattu alkoholilain uudistus: Saako nakkejakaan enää mainostaa?” (MTV)
Erityisen usein kyse on alkoholipolitiikasta, jonka moni pikkupoliitikko onkin huomannut olevan hyvä irtopisteiden kalastelukohde. Tiukka politiikka on holhousta!
Sääntelyn todellinen tarkoitus jää hämärän peittoon. Parhaimmillaan sääntelyä tehdään aina ympäristön ja kansalaisten terveyden suojelemiseksi.
Tämä kannattaa muistaa nyt esimerkiksi soteuudistuksen yhteydessä, kun hallitus romuttaa suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmää yksityisten kansainvälisten terveysjättien hyväksi. Moni niistä kierrättää voitot vielä veroparatiiseihin.
Markkinavoimat käyttävät esimerkiksi EU-tasolla miljardeja siihen, että ne saavat luotua sääntelystä itselleen mieleistä.
Tämän lobbauksen tasot jäävät kansalle hämäriksi, koska kyse on hahmottoman isoista, kaukaisista ja huonosti konkretisoituvista asioista. Esimerkiksi piilossa neuvoteltava TTIP-sopimus on jäänyt raivostuttavan vähälle julkisuudelle Suomessa.
Kaikkein pahiten uusliberalismi ja sääntelyn purku näkyvät ilmastonmuutoksen osalta, jos niiden annetaan edetä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat uusliberalistisen kapitalismin oloissa pahemmat, koska heikko valtio ei tule katastrofin koittaessa apuun. Hurrikaani Katrinan tapaisia esimerkkejä maailmalta on jo useita.
Vapaat markkinat ja teknologia eivät pysäytä ilmastonmuutosta. Ainoa ratkaisu voi olla vahva sääntely.