Tuli syyskuu ja sen myötä alkoi minun ja monen muun ikätoverini ensimmäinen lukukausi yliopistossa. Opintotukikuukaudet alkoivat juosta ja kampukseen tutustuttiin käsi kädessä tutoreiden kanssa. Illat täyttyivät sosiaalisesta elämästä.
Myös aamupäivisin oli ohjelmaa, jonka otsikko kuulosti hienolta: “Johdatus opiskeluun sähkötekniikan korkeakoulussa”. Luennoitsijoiden mukaan oli käsillä elämämme hienoimman ajanjakson alku, ja tästä ajanjaksosta kannattaisi ehdottomasti ottaa kaikki hyöty irti. Verkostoitua.
Käsitteeseen verkostoituminen sisältyy kiinteästi ajatus taktikoinnista, joka tähtää jonkinlaisen hyödyn tavoitteluun. Verkostoituja kutookin sosiaalisia verkkojaan mielessään tämä näkökulma - voisiko tämä ihminen auttaa minua eteenpäin urallani tai olisiko hänen tuttavapiirillään minulle jotain annettavaa? Minkälaista hyötyä hänestä voisi olla minulle?
Tietenkään ei ole ihmistä ilman verkostoja, ja kyky muodostaa läheisiä ihmissuhteita ja tehdä yhteistyötä on saattanut ihmisen nykyiseen asemaansa, maailman valtiaaksi. Läheiset ihmissuhteet ovat yksi elämän suurimmista rikkauksista. Onnea on tiivis lähipiiri täynnä ihania ihmisiä, joilta saan tarvittaessa tukea ja joita saan itse tukea.
Kuitenkin verkostoitumisen tärkeyden alleviivaaminen tuntuu hirveän kylmältä ja saa minussa aikaan vastareaktion. En ymmärrä, miksi elämän pitäisi olla kylmää strategiapeliä.
Haluan jutella ja viettää aikaa kivojen ihmisten kanssa, eikä minua kiinnosta spekuloida, voisiko joku taitavista opiskelukavereistani joskus tulevaisuudessa edetä urallaan professoriksi tai toimitusjohtajaksi ja asemastaan käsin edistää hyvien veljiensä ja sisartensa uria.
Myös ajatus siitä, että joku tulisi tutustumaan minuun jonkinlainen hyöty silmissään kiiluen tuntuu lähinnä ällöttävältä. Vaikka epäaitous usein paistaakin ihmisestä kilometrien päähän, saa bisnesmaailman lakeihin tutustuminen pohtimaan, olisiko syytä alkaa epäillä enemmän ihmisten tarkoitusperiä. Sille tielle en kuitenkaan haluaisi lähteä.
Tavoitteeni tälle syksylle, ja lähitulevaisuudelle muutenkin on oppia jälleen opiskelemaan, tutustua uuteen kotikaupunkiini ja nauttia uudenlaisesta elämisestä. Haluaisin myös luoda uusia ystävyyssuhteita, mutta minulla ei ole suunnitelmia heistä hyötymisen suhteen. Minun kanssani ei siis kannata tulla verkostoitumaan, päämäärätön ja tarkoitukseton jutustelu sen sijaan on parasta.