Olin viisi- tai kuusivuotias, kun matkustin ensimmäistä kertaa junalla. Minä ja mummuni hyppäsimme Intercityn kyytiin Kontiomäen pieneltä asemalta, joimme ravintolavaunussa pillimehut ja kahvit ja jäimme pois Kajaanissa, jonne ukkini ajoi meitä vastaan.
Matka oli innokkaasti odotettu mummulamatkan kohokohta. Juna näytti minun silmissäni hurjan pitkältä ja sain konduktööriltä Aino-kirjasarjan teemalla toteutetun lastenlipun. Kun pillimehu oli juotu, parasta hupia oli yrittää tasapainoilla yhdellä jalalla junan keskikäytävällä.
Lokakuun alussa keräsin kaiken rohkeuteni ja lähdin toteuttamaan pitkäaikaista unelmaani - ulkomailla asumista. Uusi väliaikainen koti löytyi Zürichjärven rannalta Sveitsistä kauniista pikkukaupungista. Kun kiipeän viinitarhan vieritse kulkevan kujan portaat ylös lähimmälle kukkulalle, piirtyy keskiaikainen linna lumihuippuisia Alppeja vasten.
Täällä ikkunani alta kulkee juna neljä kertaa tunnissa, kaksi kertaa Zürichiin ja kaksi kertaa takaisin. Jos uni ei meinaa illalla tulla, kellonajan saa tasaisin väliajoin tietää kelloa katsomattakin, kunnes junat yhden maissa aamuyöstä pysähtyvät muutamaksi tunniksi odottamaan aamun työmatkalaisia.
On kiistaton tosiasia, että Kuusamossa lapsuutensa ja nuoruutensa viettäneelle juna on vähän keskimääräistä kiinnostavampi nähtävyys. Aiemmin olenkin usein Etelä-Suomen reissuillani hauskuuttanut sikäläisiä kavereitani innokkaalla hihkumisella aina junan nähdessäni.
Kaikkeen kuitenkin tottuu. Nykyisin varaan pääsylippuni maan suurimman kaupungin vilinään mobiilisovelluksesta ja vahvistan ostoni sormenjälkitunnistuksella. Sitten hyppään lähiasemalta linjan numero 7 kyytiin ja yritän muistaa jäädä pois oikealla asemalla. Vain kerran olen meinannut vahingossa nousta kyydistä 5 kilometrin päässä kotoa, mutta silloinkin sprinttasin täpärästi vielä takaisin junan lämpöön.
Vietettyäni täällä pari viikkoa, hankin itselleni myös tosisveitsiläisen varustukseksikin kutsutun paketin: Halbtax-kortin, jolla saa pääsääntöisesti kaikissa julkisissa kulkuvälineissä koko maassa 50 prosentin alennuksen listahinnoista ja meille iltavirkuille tarkoitetun Gleis 7 -kortin, jolla saa matkustaa ilmaiseksi junalla ruuhka-aikojen ulkopuolella iltaseitsemästä aamuviiteen.
Ihailen väsymättömästi vuorokauden jokainen minuutti jossakin päin maailmaa puksuttavien junien tehokkuutta ihmismuurahaisten kuljettamisessa. Yksittäisen muurahaisen osaksi jää vain olla suurinpiirtein ajoissa oikeassa paikassa oikeaan aikaan mieluiten asianmukaisen matkalipun kanssa ja astua sisään ovista, joissa lukee ”Käy sisään, tule peremmälle.”
Sitten sitä vain istutaan, kaivetaan repun sisätaskusta nappikuulokkeet ja nautitaan matkasta.