Kolumni

Saara Sippolan kolumni: Lipasto kätki muistoja elämästä – toinen laatikoista oli kuin 15-vuotiaan mieli

-
Kuva: Mikko halvari

En ole hirvittävän ahkera siivoaja. Kun yläkouluikäisenä toivotin huoneeseeni tervetulleeksi kiiltävän valkoisen lipaston, jossa oli pyöreät vetimet, samanlaisen kuin kummitätini luona, sinne alkoi pikku hiljaa muodostua kerrostumia. Pari viikkoa sitten aloitin yllättävän energiapuuskan saattelemana tutkimusretken sen syövereihin.

Erääseen laatikoista olin pinonnut ja niputtanut niin paljon sanoja, kirjoja ja alakouluaikaisia tarinavihkoja, että sen keltavalkoinen pohjalevy aivan valitti ja notkahteli painon alla. Aikoja sitten tyhjäksi syöty tuliaissuklaarasia (hyvää oli) piti sisällään kaikki koulukuvat.

Toinen laatikoista oli kuin viisitoistavuotiaan mieli, piripintaan asti täynnä monenlaista turhantärkeää sälää, joka saattaisi kovalla tuulella loiskua yli lokeronsa laidan. Vesimassojen alleen peittäminä pohjakivinä vanhoja pikkutavaroita, joista ei uskalla luopua ja niiden päällä kosolti uutta ja innostavaa. Pimeässä hohtava pahvinen nimikyltti.

Vaikeinta oli aloittaminen. Olin juuri hankkinut käyttööni HBO Nordicin ilmaisen kokeilukuukauden ja olin hävettävän jäljessä Game of Thronesissa. Kerroin eräälle ystävälleni aluilla olevasta projektistani - että aioin viimeinkin tarttua toimeen ja siivota toimintaa toden totta jo viitisen vuotta odottaneen lipastoni. “Viisi vuotta! Senhän on pakko olla täynnä pölyä, minä ainakin käyn omani läpi joka kolmas kuukausi!” Hyvä, kun käyt, minäpä en.

Sisuuntuneena hain kodinhoitohuoneesta punaisen siivousämpärin.

Vaikka siivousahkeruudessani ei hirveästi kehuttavaa olekaan, ainakin voin sanoa olevani perusteellinen. Laatikko laatikolta tavarat siirtyivät sängynpäällyksen ja lattian kautta roskakoriin, kierrätykseen ja siniseen Ikea-kassiin, valikoidut yksilöt vielä takaisin ihanan pölyttömiin laatikoihin. Kun kello alkoi olla paljon ja olin lähettänyt kaveriporukkani viestittelyryhmään kuvan siitä laatikosta, jonka feng shui oli mielestäni eniten kohdillaan, kävin nukkumaan tavaravuorten keskelle.

Yön yli nukuttuani jatkoin hommia. Ne kuitenkin jäivät pikkuriikkisen kesken. Tämän lehden mennessä painoon läpikäymistään odottikin enää toinen ylärivin pienistä laatikoista. Miksi tehdä tänään se, minkä voit ihan yhtä hyvin tehdä huomenna.

Yle kertoi huhtikuun puolivälissä ruotsalaisesta isoäidistä Margareta Magnussonista, joka halusi säästää lapsensa kuolemansa jälkeiseltä siivoukselta ja käydä asuntonsa kokonaan läpi kirjoittaen samalla kirjaa projektistaan. Hänen ajatuksenaan oli perikuntansa auttaminen ja heidän kuormansa keventäminen.

Itse suunnittelen eläväni vielä muutaman vuosikymmenen, mutta huomasin lokeroideni läpikäymisen keventävän ihan omaakin päänsisäistä kuormaa. Sitä paitsi sukeltamalla omaan tavarahistoriaansa voi löytää vaikka mitä kiinnostavaa. Pimeässä hohtavan nimikyltin säästin.