Kaksituhatta räjähteen pamauksen ja ilmavoimien ylilennon siivittämänä otsalamppuineen öiseen metsään säntäävää juoksijaa on television ruudulla vaikuttava näky.
Välkkyvä ihmismassa venyy lähtösuoralla kuin mittarimato ja hajoaa lopulta pilkahduksiksi puiden lomaan. Sellainen on Jukolan viestin, maailman suurimman suunnistusviestikilpailun, lähtö.
Siellä minäkin haluaisin joskus olla, juosta, juosta ja lopulta selviytyä väsyneenä, mutta suuremmitta kolhuitta vaihtoalueelle. Löytää oman reittini kuhisevassa metsässä. Sitä varten pitäisi vain pikkuisen treenata.
Pienempänä kävimme monta kertaa kesässä perherasteilla ja lähes joka kesä sukulointireissujen yhteydessä Kainuun rastiviikolla. Sittemmin minun suunnistusharrastuksessani oli monen vuoden tauko. Lukioikäisestä lähtien taas kesäni ovat kuluneet töiden merkeissä rautakaupassa ja suoraan työpäivän jälkeen suunnistuspaikalle ajaminen ja metsässä juoksentelu tuntuvat ylitsepääsemättömältä haasteelta.
Isoissa tapahtumissa on omanlaistaan taikaa. Kaikkeen sitä ihminen yhdessä toisten kanssa pystyykin: rakentamaan valtavia telttakyliä ja ruokkimaan kymmeniätuhansia.
Onneksi olen jo muutamana viime vuotena päässyt osaksi tapahtumaa sukujoukkueemme virallisena juoksijahälyttäjänä eli vähän niin kuin kotisohvalla loikoilevana etäjäsenenä. Kun tyhjästä väsättyyn kilpailukeskukseen keskelle korpea tipautetaan yhtäkkiä parikymmentä tuhatta suunnistajaa, eivät puhelinten nettiyhteydet vähemmän yllättäen toimi kovin hyvin.
Televisiossa minulla on siksi ollut auki Ylen suora lähetys tapahtumapaikalta ja tietokoneen välilehdellä joukkueemme reaaliaikaiset tulokset. Aina, kun joku viestinviejistä on näyttänyt lähestyvän vaihtoaluetta, olen lähettänyt seuraavan osuuden viejälle ystävällisen kehotuksen siirtää luunsa vaihtoalueelle.
Pidemmän päälle olisi kuitenkin siistiä edetä ihan oikeaksi jäseneksi. Erityisen ajankohtaiselta tavoite tuntuu siksi, että ensi vuonna Jukolan ja Venlojen viestit kisataan Rovaniemellä. Olen jo monta vuotta pitänyt sitä kesää tavoitteenani, sillä niin pitkään kuin kesätyöpaikkani on Kuusamossa, olisi se mukavan lähellä.
Tavoitteen toteutus kuitenkin vaatisi sitä treeniä, muun muassa kompassin käytön hiomista ja töiden jälkeistä reipasta rasteille lähtöä. Ainakin ensimmäinen ja viimeinen osuus vaatisivat lisäksi juoksukunnon kohottamista lenkkeilemällä.
Kävi suunnistusosuuden kanssa sitten miten vain, aion ensi vuonna olla paikalla ainakin kannustusjoukkona tai talkoilemassa. Kesäyön taika täytyy vihdoinkin päästä kokemaan itse.