Kolumni

Saara Sippolan kolumni:Tavisihmisyyden luksusta: mennä jumppatunnille ilman, että kukaan raportoi jälkeenpäin lehdistölle tanssikoreografian onnistumisesta

”Harry ja Meghan etsivät kakkoskotia Yhdysvalloista”, huutaa iltapäivälehden otsikko. Tarkoitus on kuulemma asua osa vuodesta Meghanin synnyinseuduilla Kaliforniassa, missä voi uittaa varpaitaan Tyynessämeressä. Tutustuttaa pieni punatukkainen Archie toiseen kotimaahansa, unelmien mantereella.

Minusta kuninkaalliset ovat ihania, toteenkäynyt Disneyn prinsessasatu. Ruotsin reipas pikkuprinsessa Estelle, glamouria hehkuva brittien Catherine ja tittelinsä suhteen umpikujaan syntynyt Japanin prinsessa Mako. Kyllä minäkin halusin joskus olla prinsessa, olisin askarrellut itselleni Prinsessa-lehden askartelupalstalla ohjeistetun kruununkin, jos kotoa vain olisi löytynyt hohtavaa kartonkia ja kimalleliimaa.

Hovielämä tarjoaa tavallisille tallustelijoille hetken sadussa ja herättää sukupolvia yhdistäviä tunteita. Moni muistaa, missä oli, kun prinsessa Diana kuoli, ja morsiamet inspiroituvat kuninkaallisista häistä vuosi vuoden perään. Minäkin muistan, kuinka perheen kesälomareissun ruokatauolla liimauduin huoltoaseman television eteen katsomaan Kate Middletonin muuttumista hänen kuninkaalliseksi korkeudekseen, enkä olisi malttanut matkaa jatkaakaan.

Prinsessaelämällä on kuitenkin ehdottomasti kääntöpuolensa. En osaa kuvitellakaan, mitä mahtaa kuninkaallisen morsiamen päässä liikkua ennen astumista kirkon käytävälle miljoonien silmäparien eteen tai miltä tuntuu, kun paparazzit väijyvät jokaista liikettä. Kaupungilla pitää liikkua henkivartijoiden kanssa ja salakuvaajien päälle jääneet kännykkäkameran salamavalot räpsyvät.

Tavisihmisyyden luksusta on voida mennä jumppatunnille ilman, että kukaan raportoi jälkeenpäin lehdistölle tanssikoreografian onnistumisesta. Käydä kaupassa rauhassa ensimmäisissä käteen sattuneissa vaatteissa. Edustaakaan ei tarvitse juuri muita kuin itseään ja perhettään paitsi, jos itse niin tahtoo.

Päivä prinsessana tuo mieleeni lähinnä Vanhojen tanssit ja hyvä niin. Vaikka valtion määrärahoista kustannettu linnaelämä voisikin olla hetken ajan ihan kivaa, luulen että elämä kultaisessa häkissä muuttuisi varsin nopeasti ahdistavaksi. Eivätkä 2000-luvun prinsessat enää pääse kovin usein edes hienoihin tanssiaisiin.

Kuten Harry ja Meghan, minäkin olen muuten katsellut uutta kämppää, kylläkin ihan ykköskotia näin ensialkuun. Pääkriteerini asunnolle ovat sijainti lähempänä yliopistoa vähintään 12 neliömetriä omaa tilaa, mahdollisimman edullinen vuokra sekä keittiön ja kylpyhuoneen käyttöoikeus. Se ei ole onneksi ole ylittänyt iltapäivälehtien uutiskynnnystä.